Polish

Kissa makoili auton konepellillä eikä aikonut poistua – liikemies oli täysin ällistynytHän yritti varovasti häätää kissaa, mutta tämä vain kehräsi tyytyväisenä ja painoi päänsä lämpimään konepeltiin.

**6. toukokuuta 2024** Mikael painoi avaimenperän nappia, ja auto väläytti valojaan. Mustan Audin konepellillä

Polish

09

Kissa makasi auton konepellillä eikä aikonut lähteä: liikemies hämmästyi täysin.

Juhani painoi nappia avaimenperästään, ja auto vilkutti valojaan. Mustan Volvon konepellillä makasi harmaa

Polish

04

“Mitä te sillä teette, äiti?.. Siitä lähtien kun palasin Italiasta, olen kuullut vain tuota lausetta. — Mitä te sillä teette, äiti? Aluksi en kiinnittänyt siihen huomiota. Ajattelin, että tytär vain huolehtii. Ehkä hänestä tuntuu, että olen väsynyt pitkän matkan jälkeen, tai hän haluaa säästää minut ylimääräiseltä vaivalta. Mutta ajan mittaan ymmärsin: näiden sanojen takana ei piile lainkaan huolenpitoa. Siellä oli jotain muuta – outo, hiljainen vakaumus siitä, että oma elämäni on jo ohi, ja nyt minun pitäisi vain hiljaa olla olemassa heidän perheonnensa taustalla. Työskentelin Italiassa kaksikymmentä vuotta. Kävin kotona harvoin. Elämä meni niin. Menetin mieheni varhain, lapsen elättäminen pienellä palkalla kylässä oli mahdotonta, joten päätin lähteä. Siellä Italiassa tapasin muutaman vuoden jälkeen hyvän ihmisen, Marcellon. Elimme yhdessä monta vuotta sopusoinnussa ja kunnioituksessa. En näe siinä mitään hävettävää, vaikka jotkut kylän juoruämmät supattivatkin selän takana. Jokaisella on oma kohtalonsa. Kun Marcello lähti, talo siirtyi hänen sukulaisilleen, ja tunsin, että se on siinä – tehtäväni siellä oli päättynyt. Oli aika palata kotiin. Näiden vuosien aikana olin ansainnut rahat isoon, kauniiseen taloon täällä Suomessa. Autoin tytärtäni Sannaa, vävyäni Mikkoa ja lastenlapsia. Ostin lapsille autot ja vanhimmalle tyttärentyttärelleni Ainolle oman asunnon kaupungista, koska hän menee pian naimisiin. En koskaan laskenut, kuinka monta tuhatta euroa lähetin näiden kahdenkymmenen vuoden aikana. Jos he tarvitsivat jotain – opintoihin, remonttiin, uusiin huonekaluihin tai lomaan – en edes kysynyt: ‘Mitä te sillä teette?’ Halusivat – ostin. Unelmoivat – autoin.”

Hei, kuule, mä haluun kertoo sulle yhen jutun. Siitä lähtien kun mä palasin Italiasta, oon kuullu vaan

Polish

07

Mitä varten te sitä, äiti?.. Siitä lähtien kun tulin Ruotsista, olen kuullut vain tätä lausetta.

— Mitä sinä tuolla teet, äiti?.. Siitä asti kun palasin Saksasta, olen kuullut vain tämän lauseen.

Polish

06

– No, mitä siitä juhlan jälkeen jäi? Minun pitää vielä ruokkia tytärtäni! – Täti katseli pöytää ahneella huolestuneisuudella.

– No niin, mitä juhlien jälkeen jäi jäljelle? Mun pitää saada tytär ruokittua! – Täti katseli pöytää

Polish

015

– No, mitä siellä on jäänyt jäljelle juhlan jälkeen? Minun täytyy vielä ruokkia tytärtäni! – Mari-täti katseli pöytää ahneen huolestuneesti.

“No niin, mitä sitä jäi juhlista yli? Mun täytyy vielä tytärtäni ruokkia!” Täti katseli pöytää

Polish

07

Pehmo ja supermäyräkoiraYhdessä he pelastivat päivän, ja Pehmo oppi, ettei rohkeus mitannut lihaksia vaan sydäntä.

Kleopatra ei nähnyt omassa käytöksessään mitään erityisen pahaa. No, kerran se vaan lähti koirana perässä

Polish

06

Vätys ja supermäyräkoiraVätys huomasi, että supermäyräkoira osasi puhua ja ehdotti iltalenkkiä Kuusisaaren ympäri.

**Päiväkirjamerkintä** En tiedä, miksi elämä aina kiusaa niitä, jotka eivät mahdu muottiin.

Polish

03

Sydämellä pakkasetHän seisoi yksin järven jäällä, ja ensimmäinen auringonsäde sulatti hänen rintansa jäätyneen kyyneleen.

Oli uudenvuodenaatto. 31. joulukuuta. Vapaapäivä. Keskellä päivää. Ikkunan takana oli aito talvi ja kaikki

Polish

06

Sydämen kylmät pakkasetHän seisoi yksin järven jäällä, eikä tiedä, kumpi oli kylmempi — ilma vai hänen sisällään asuva hiljaisuus.

Uudenvuodenaatto. 31. joulukuuta. Vapaapäivä. Keskellä päivää. Ikkunan takana oli kunnon talvi ja kaikki