Viime vuonna vanha ystäväni soitti ja pyysi minua majoittamaan hänen parhaat ystävänsä viikoksi omaan kotiini. He olivat päättäneet rentoutua meren äärellä meidän kylässämme. Oli outoa kieltäytyä, joten annoin suostumukseni. Selitin kuitenkin heti alkuun:
Sesonki on täydessä vauhdissa, joten en voi tarjota huonetta ilmaiseksi. Toisaalta, tuntuu myös oudolta pyytää maksua ystäviesi tuttavilta.
Ystäväni vakuutti: He maksavat kyllä, raha ei ole ongelma. He pelkäävät vain joutuvansa huijatuksi, tiedäthän, sellaiset paikat, joissa maksu otetaan etukäteen ja sitten ei päästetäkään vierailemaan tai ajetaan ihmiset ulos kesken lomaa.
Taisin astua ansaan. Jos olisin tiennyt, kuinka paljon tämä loma tulisi minulle maksamaan, en olisi suostunut koskaan.
Tunsin jo aluksi epämukavuutta, joten tein heille kunnon alennuksen. He saivat huoneen puoleen hintaan.
Lopulta päivä koitti! Luvattu perhe osoittautui teini-ikäiseksi tytöksi ja 10-vuotiaaksi pojaksi. Vaikeaa, mutta he olivat ystäviä. Kolmen hengen huone tuntui todella ahtaalta!
Tapaaminen oli ystävällinen. Valmistin maukasta ruokaa ja illallisen jälkeen esittelin kylän nähtävyydet. Toivotin mukavaa oleskelua ja menin omiin askareisiini.
Toisena päivänä vierasperheen poika ampui toimivaa televisiota vesipyssyllä. Vanhemmat olivat paikalla, mutta se ei estänyt vitsiniekkaa. Pari pyysi anteeksi ja lupasi maksaa korjauksista, mutta televisio hajosi lopullisesti (odottaa edelleen korjausta). Annoin käyttöön toisen television viereisestä huoneesta. Mitä he sitten illalla tekevät?
Seuraavaksi ystävällinen perhe poltti vedenkeittimen. Anteeksi, teini unohti lisätä vettä.
Kun he halusivat “sisustaa” huonetta (liian pieni heidän makuunsa), kaksi huonekalun jalkaa hajosi yöpöydästä ja pöydästä. Heistä se oli huvittavaa Hee-hee, onhan sinulla monta tällaista! Liimataan pöydän jalka teipillä, kyllä se siitä. Laitetaan jotain yöpöydän alle eihän tämä mikään iso juttu ole.
Huipennus oli erittäin äänekäs juhla, joka jatkui kahteen yöllä. Riemunkiljahduksia ja juopuneiden huutoja. Kun pyysin musiikkia hiljemmaksi yhdeltätoista, sain vastauksen: Lepää rauhassa rahoillasi. Totta, äänet hiljenivät, mutta vasta toisen huomautuksen jälkeen.
En nähnyt järkeä keskustella humalassa olevien kanssa ja päätin odottaa aamuun. Seuraavana päivänä kävin suorasanaisen keskustelun parin kanssa ja sanoin, että tällainen käytös ei sovi kaikille. He eivät ole ainoita, jotka lomailevat täällä. Pyysin myös huolellisuutta sähkölaitteiden kanssa.
Ystävät kohauttivat olkiaan ja olivat harmissaan: Olemme maksaneet, mitäs siinä. Suutuin: Kiitos, että tulitte tänne vain ystävän ystävinä, muuten ette olisi täällä!
Sanani jälkeen he alkoivat käyttäytyä hillitymmin, eikä laitteet hajonneet. Mutta ystävyytemme päättyi siihen.
Tämän jälkeen emme puhuneet toisillemme enää. Mikään ei estänyt heitä ottamasta mukaansa niitä lahjoja ja matkamuistoja, jotka olin varannut heille ja yhteiselle ystävällemme. Samalla huoneesta katosi kaksi suurta kylpypyyhettä ja yksi terrakottalakana.
On sanottava, että nämä olivat ystäväni parhaat ystävät. Olimme ystäviä koko lukion, kunnes hän meni naimisiin ja muutti toiseen kaupunkiin. Hän kuvaili ystäviään kohteliaiksi ja mukaviksi. Jos he olisivat sellaisia, he voisivat lomailla meillä joka kesä.
Näin kävi. Ystäväni vaikenikin pitkään, mutta eräässä keskustelussa hän kertoi, että heidän mielestään kiristin tunnelmaa ja pilasin heidän fiiliksensä. Vaikka he olivat maksaneet paljon euroja!
Valitettavasti sillä rahalla ei saa uutta televisiota, vedenkeitintä, pöytää, yöpöytää, lakanoita ja pyyhkeitä. Lisäksi tulee stressi ja muiden vieraiden tyytymättömyys. Se vaikuttaa myös maineeseen ensi kesänä turistit saattavat valita toisen majapaikan.
Mutta sain tästä kokemuksesta paljon. Nyt tiedän varmuudella, että joskus kannattaa yksinkertaisesti sanoa ei sillä oma hyvinvointi on tärkeämpää kuin pelkkä kohteliaisuus.
