Ystäväni Aino ei ole juhlinut vuoden vaihtumista enää viiteen vuoteen. Hän ei hanki joulukuusta, ei koristele asuntoaan eikä ripusta ikkunoihin valoja. Aino ei myöskään jaksa valmistaa ruokia juhlan kunniaksi, eikä hän osta lahjoja lukuisille sukulaisilleen ja ystävilleen. Kun ihmiset kuulevat Ainon tavasta suhtautua vuodenvaihteeseen, he jäävät usein aidon hämmentyneinä miettimään hänen päätöstään. Aino ei kuitenkaan kärsi masennuksesta tai muista vaivoista, hänellä on perhe ja ystäviä, mutta hän vain joskus päätti, ettei aio juhlia tätä juhlaa ja on pitänyt siitä kiinni jo puoli vuosikymmentä. Ainolle 31. joulukuuta on yksi päivä muiden joukossa, eikä hän yritä suostutella muita noudattamaan hänen esimerkkiään, mutta ei aio myöskään perua päätöstään.
Aluksi Aino pelkäsi jäävänsä yksin uudenvuodenyönä. Hänellä ei ollut kumppania, vanhemmat viettivät vuoden vaihdetta muualla ja ystävät kokoontuivat meluisiin porukoihin. Hän huomasi istuvansa yksin Helsingin hämärässä kerrostaloasunnossaan. Mutta mitään pahaa ei tapahtunut. Hän soitti ennakkoon läheisille ja toivotti vuoden vaihtumiset, teki itselleen hyvää ruokaa ja istahti sitten lämpimään saunaan. Sinä yönä hän koki, mitä tarkoittaa ihmeellinen sanonta: Niin kuin juhlan vastaanotat, sellainen on tuleva vuotesi. Hän ei kuluttanut voimiaan ruoanlaittoon ja siivoamiseen, ei kiirehtinyt minnekään, vaan loi itselleen rauhan ja rentouden ilman seurustelun pakkoa ja ilman alkoholia.
Juhlakauden jälkeen Aino huomasi suuren hyödyn valitsemassaan tiessä: hän ei ollut tuhlannut yhtään euroa vuoden vaihtumiseen. Kuuset, koristeet, ruoat ja lahjat voivat maksaa pitkän pennin mutta jos juhlaa ei ole, jäävät nämä menot kokonaan pois.
Aikaa säästyi myös, kun ei tarvinnut kokata suuria pitoja eikä siivota perusteellisesti. Tuntikaudet hiusten laittamiseen ja juhlavaatteiden miettimiseen jäivät käyttämättä. Usein emännät istuvat juhlayönä väsymyksestä uupuneina, haaveilematta hetkeäkään siitä, mitä uusi vuosi voisi tuoda tullessaan.
Myös lahjojen ostaminen unohtui. Aino ei enää tungeksi ruuhkaisilla Aleksanterinkadulla kuluttamassa koko palkkaansa sukulaisten ja ystävien lahjoihin. Kun laskee paljonko lahjoihin kuluisi rahaa isossa kaveriporukassa, huomaa helposti, että samalla rahalla voisi lähteä vaikka talvilomalle Kanarialle. Juhlia voi milloin tahansa, ja vuoden lopussa voi rauhassa vetää yhteen kuluneen vuoden tapahtumia ja miettiä tulevaa.
Monessa asiassa Aino on siis oikeassa, ja monet hänen ystävänsä ymmärtävät hänen ratkaisujaan kuultuaan perusteluja kokonaan. Valitettavasti vain harva uskaltaa myöntää, että pitää Ainon tavasta elää useimmat aloittavat välittömän arvioinnin ja etsivät syitä, kuten rahapulaa.
Aino ei kuitenkaan välitä arvostelijoista. Jos hän joskus saa lapsia, aikoo hän ehdottomasti järjestää heille juhlan, koristella joulukuusen ja ostaa lahjoja, mutta aikuisen juhlaan hän ei aio palata. Milloin ja miten jätämme vanhan vuoden taakse ja aloitamme uuden, on jokaisen oma päätös. Jonain päivänä, jos siltä tuntuu, voi tehdä tavallisesta päivästä juhlan.
Meillä on yleensä iso kaveriporukka koossa vuoden vaihtuessa, ja minä nautin valmisteluista, mutta ymmärrän Ainon valinnan. Jos joskus sattuisin olemaan yksin tuona yönä, tuskin itkisin tyynyyn viettäisin päivän hiljaisuudessa, lepoa ja rauhallista oloa nauttien kuin oudossa, jääkimmeltävässä unessa, jossa Helsinki katoaa ja pakkanen nipistelee poskia hiljaa hymyssä suin.
