Kuusi vuotta sitten ostimme mieheni kanssa pienen kesämökin järven rannalta. Remontoimme mökin omin käsin, laitoimme pihan kuntoon ja yritimme käydä siellä vähintään joka toinen viikonloppu.
Emme perustaneet varsinaista kasvimaata, mutta istutimme pienen penkin kurkkuja, tomaatteja, yrttejä, sipuleita, kesäkurpitsoja ja paprikoita kaikkea vähän, juuri sen verran kuin mökillä tarvitsee.
Kun ostimme mökin, pihalta löytyi valmiiksi vadelmapensaita, erilaisia herukoita sekä mansikan taimia. Usein vein mökiltä marjoja työpaikalle, ja tarjosin niitä työkavereilleni he olivat poikkeuksetta iloisia tuliaisista.
Tänä vuonna meille siirtyi toiselta osastolta uusi työntekijä, jonka nimi oli Siiri. Hän vaikutti ensi alkuun vilpittömältä ja huomaavaiselta. Olin juuri tuonut tuoreita mansikoita, ja annoin niitä hänellekin maistettavaksi. Siiri kehui kovasti marjojen makeutta ja alkoi kyselemään yksityiskohtaisesti mökistämme ja puutarhasta. Kerroin mielelläni kaiken, sillä puutarhanhoito oli minulle rakas harrastus.
Vain pari päivää myöhemmin Siiri tuli luokseni ja pyysi mökkimme avaimia. Hänen tyttärensä kuulemma haluaisi viettää muutaman viikon mökillämme lasten kanssa, jotta lapset pääsisivät nauttimaan raikkaasta ilmasta. He eivät muka häiritsisi minua, koska en olisi itse menossa mökille seuraavaan viikkoon. Siirin tytär oli juuri äitiyslomalla ja kaipasi kuulemma taukoa kaupungin kiireestä.
Kieltäydyin tietenkin. Siiri loukkaantui, mutta ei alkanut sen enempää vaatimaan.
Kaksi viikkoa myöhemmin toinen Siirin kanssa samassa tiimissä työskentelevä kollega kysyi minulta, miten hän pääsisi mökillemme. Kysyin ihmeissäni, miksi hän tarvitsee osoitettamme.
Kävi ilmi, että Siiri oli kutsunut hänet ja muita työkavereita syntymäpäiväjuhliinsa meidän mökillemme. Jokaisen olisi pitänyt tulla paikalle omin kyydein.
Olin järkyttynyt. Menin Siirin luokse selvittämään, mitä oli meneillään.
Mikä tässä nyt on ongelmana? hän hymyili viattomana. Eikö olisi kiva viettää syntymäpäivä ystävien kanssa teidän mökillänne? Se on vain yksi päivä, emme edes jäisi yöksi. Eihän sinua haittaa, vai mitä?
Kyllä, minua haittaa. Olen käyttänyt satoja tunteja mökin ja pihan kunnostamiseen, ja en halua, että joku tulee juhlimaan luvatta paikalle ja talloo nurmikot, kukkapenkit sekä sotkee mökkiäni.
Lisäksi, Siiri ei ollut edes pyytänyt lupaa minulta. En ollut saanut kutsua juhliin, enkä kuullut suunnitelmasta ennen muita.
Kieltäydyin, ja Siiri loukkaantui. Mutta niin olkoon jos joku ei osaa arvostaa toisen omaisuutta ja vaivannäköä, ei hänen seurastaan kannata piitata. Olen vuosia ilahduttanut työtovereitani marjoilla, mutta koskaan kukaan muu ei ole ollut yhtä röyhkeä.
Elämä opettaa, että toisen omaisuutta tulee kunnioittaa, eikä ystävyyttä rakenneta hyödyntämällä toisen työtä ja anteliaisuutta. Arvosta aina sitä, minkä eteen on nähty vaivaa ja muista kysyä lupa.
