Yritän hyväksyä mieheni tyttären hänen ensimmäisestä avioliitostaan ja tunnen olevani ansassa, koska olen jo raskaana. Epätoivossani keksin ovelan suunnitelman.

Kun menin naimisiin mieheni kanssa, tiesin että hänellä oli tytär aiemmasta avioliitosta. Hänen äitinsä muutti ulkomaille ja jätti tytön isälleen. Valitettavasti heidän välinsä ovat aika kireät, eikä ne pienet lahjat, joita äiti satunnaisesti lähettää, tuo hänelle juuri iloa hän kaipaa vain äitinsä läsnäoloa. Aluksi tyttäreni asui isoäitinsä, eli anoppini, luona, mutta lopulta hän muutti meille.

Olin toivonut, että minulla olisi hyvä suhde hänen kanssaan, mutta vaikka olen yrittänyt kaikkeni, emme ole löytäneet yhteistä säveltä. Hän näkee minut lähinnä ulkopuolisena ja ohittaa kaikki lähestymisyritykseni kuin niitä ei olisi olemassakaan. Hän yrittää kontrolloida tilannetta ja hakee tukea isoäidiltään tai isältään aina kun ei saa tahtoaan läpi. Frustraatio kasvaa, kun minulta odotetaan huolenpitoa ja kuria, mutta minulla ei oikein ole mahdollisuutta siihen mieheni ja anoppini eivät puutu hänen käytökseensä eivätkä aseta rajoja, vaan kaikki jää minulle. Lopputuloksena hänestä on tullut aika hemmoteltu ja vaikea hallita.

Vietän paljon aikaa hänen kanssaan, koska mieheni tekee pitkää päivää töissä, ja anoppi poikkeaa meillä vain nopeasti. Olo on usein uupunut, ja kaipaisin aikaa itselleni tai omille projekteilleni. Mutta sitten he syyttävät minua siitä, etten ole tarpeeksi lempeä hänen kanssaan. Jos paine minua kohtaan olisi ollut pienempi, ehkä olisimme pystyneet rakentamaan paremman suhteen.

Nyt huomaan katuvani sitä, että menin naimisiin miehen kanssa, jolla on lapsi olen suorastaan järkyttynyt hänen käytöksestään, laiskuudestaan ja sotkuisuudestaan. Tiedän, etten voi ikinä korvata hänen äitiään, eikä minusta koskaan tule hänelle äitiä. Tilanne muuttui entistä vaikeammaksi, kun tulin raskaaksi, eikä paluuta entiseen enää ole.

Olen viimein kehitellyt suunnitelman, että hän muuttaisi omasta tahdostaan isoäitinsä luokse, sillä se tuntuu olevan ainoa ratkaisu, jolla molemmille voisi tulla parempi olla. Toivon, että tämä toisi meille kaikille vähän enemmän rauhaa ja paremmat mahdollisuudet elää tasapainoisessa arjessa.

Rate article
vsematerialy
Yritän hyväksyä mieheni tyttären hänen ensimmäisestä avioliitostaan ja tunnen olevani ansassa, koska olen jo raskaana. Epätoivossani keksin ovelan suunnitelman.