No kuule, meidän tarina alkaa siitä, että minä ja mun vaimo Maarit päätettiin jo vuosia sitten alkaa säästää rahaa ihan oikeaa omaa mökkiä varten. Ja tiedäthän, kun päättömästi haaveilee siitä omasta punaisesta tuvasta järven rannalla… Niin lopulta, pari vuotta sitten, se unelma oikeasti toteutui ostettiin mökki tuolta Keski-Suomen sydämestä, Jyvässeudulta!
Vietettiin mökillä viikonloppuja ja koko viime kesäkin, ja voin sanoa, että se paikka on meille kuin toinen koti. Ja kyllä, ei oltais saatu sitä koskaan ostettua ilman mun vanhempien apua he halusivat osallistua ja pistivät rahaa mukaan, että saataisiin meidän haave toteutettua vielä nuorena. Oltiin niin innoissamme, että aloitettiin heti kunnon remontti ja pihahommat; kasvihuone pihan laidalle, että saataisiin tomaatit ja yrtit talvellakin, ja pihan perälle hiekkalaatikko sekä keinut lapsille, että niilläkin olisi oma leikkipaikka.
Alussa meidän kaikki ystävät, kummankin puolelta, ramppasivat talossa melkein joka viikonloppu. Monesti käveltiin porukalla alle kilometrin päässä olevalle järvelle uimaan, ja iltaisin grillattiin makkaraa ja lihaa, istuttiin nuotiolla myöhään yöhön. Jotkut jäi aina yöksi, kun kaikilla ei ollut omaa autoa tai bussia enää kulki. Ahdisti kyllä välillä, mutta silti iloittiin kaikki onnittelivat meitä mökin johdosta, ja tuntui että elämä oli ihan luksusta.
Sitten vuosi meni, ja pikkuhiljaa kaikki ystävät alkoivat tajuta, että mökkielämäänkin kuuluu sopivasti rajoja. He eivät enää ramppaa niin tiuhaan paikalle, oikeastaan vain silloin kun kutsutaan vierailulle, vaikka jouluna tai juhannuksena. MUTTA, yksi tapaus On eräs nainen, Sirpa, joka ei vaan millään tajua pitää taukoa. Jos Sirpa kuulee mökistä, se on jo pakannut kassinsa ja tulee kylään vaikka ei olisi toivottu. Ihan sama onko tilaa vai ei hän tulee ja on kuin kotonaan.
Jos oltais vain kahdestaan Maaritin kanssa, vielä menee, mutta kun paikalla on mun vanhemmat ja kolme pientä lasta, niin Sirpan jatkuva oleskelu alkaa olla vähän liikaa. Yritin antaa vihjeitä, että olisi aika lähteä kotiin, mutta en saanut häntä lähtemään. Hän oli kaksi kokonaista kuukautta putkeen meidän mökillä!
Ei tajua, vaikka suoraan sanoisi sanoin jo että Maaritin vanhemmatkin tulossa pian, kohta tulee tunkua, mutta Sirpa vaan sanoi, että nukkuu vaikka lattialla kunhan saa patjan. Hänen lomaohjelmansa menee aina niin, että saapuu perjantai-iltana, makaa sohvalle ja katsoo telkkaria koko viikonlopun, kun mä ja Maarit huhkitaan pihalla ja kasvimaan kanssa. Aina kun pyydetään apua, Sirpa sanoo Minä tulin tänne lepäämään.
Mun vanhemmat ja Maarit ei koskaan sano mitään, mutta mua alkaa kyllä ottaa pannuun, ja musta tuntuu että oon ainoa ketä ärsyttää.
Nyt sitten kun talvi tuli ja järvi jäätyi, istuin Sirpan kanssa mökin keittiössä kahvia juoden, ja hän huokasi: Voi kun olisi jo kesä, niin tulisin taas mökille heti! Ja mulle tuli ihan kylmä hiki en halua suoraan sanoa, että käy jo vähän hermoille, mutta minua oikeasti ahdistaa, jos hän jatkaa tätä joka viikonloppu. Mietin päässäni, että jos sanoisin suoraan, loukkaantuisi ja ei puhuisi enää mulle, ja sekin taas olisi kurjaa En vain haluaisi enää joka viikko nähdä häntä, toivoisin että tulisi vain kun kutsutaan, eikä aina omine lupineen.
No, ystävä, tuossa on mun tapaus mitä ihmettä mä voisin tehdä?
