Voi että, se mummo, meni naimisiin, loukkasi lapsensa!
Lauantaina Satu, kuten aina, saapui äitinsä luokse. Äiti on jo 78-vuotias, ja asunut yksin pitkän aikaa.
Kahdessa päivässä Satu ehtii siivota koko talon ja pestä pyykit. Ei ole pesukonetta eikä juoksevaa vettä talossa, ja kesällä vielä pitää hoitaa kasvimaa.
Muuttaisit mun luo, olisi paljon helpompaa, ei mitään lepoa sulle ressukka, äiti toukosi.
Äiti, mun pitää käydä töissä, tytär ja tyttärentyttäret on siellä Satu huokasi vastaukseksi.
Tapani tuli takaisin. Otti laudat ikkunoista pois vanhan talon, joka oli viisi vuotta tyhjillään Vasiliinan kuoleman jälkeen. Sanoi, että on kiertänyt maailmaa ja haluaa nyt viettää loppuelämänsä täällä. Kysyili sinusta, tulee varmaan käymään äiti kertoi uutiset.
Tapani, Tapsa hän oli Satun nuoruuden rakkaus. Satu rakasti häntä, mutta Tapani ei koskaan huomioinut häntä. Ylioppilasvuonna Satu teki epätoivoisen teon: upotti ämpärin kaivoon ja juoksi Tapsan luokse pyytämään apua, muuten äiti suuttuisi.
Tapani otti seivästä ja meni kaivolle. Hän touhusi puoli tuntia jäisen kaivon kanssa, mutta sai ämpärin ylös.
Uskoitko, että uskomus toimii? Tapani naurahti lähtiessään.
Se, joka nostaa kaivosta ämpärin, on tuleva sulhanen sellainen sanonta oli kylän tytöillä.
Tapsa oli oikeassa. Ei toiminut uskomus.
Hän muutti kaupunkiin, kävi ammattikorkean, vaihtoi paikkakuntaa monta kertaa, kiersi koko Suomen. Menikin naimisiin ja erosi pari kertaa ja nyt palasi takaisin.
Satu meni koulun jälkeen kauppaopistoon kaupunkiin, lähelle kotikylää. On edelleen töissä kirjanpitäjänä. Meni naimisiin. Syntyi ainoa tytär, Helmi. Kahdeksan vuotta sitten Satu jäi leskeksi.
Tapani tuli illalla käymään. Oli tietysti muuttunut vanhentunut, harmaantunut.
Sinä olet edelleen yhtä kaunis, sanoi ja halasi Satua.
No johan nyt osaat valehdella. Olen yli viisikymppinen, muuttunut kuten kaikki, Satu nauroi hänelle.
He istuivat pihakeinussa. Joivat vähän kotitekoista pihlajanmarjalikööriä, jutellen, jutellen
Tapani kertoi, että molemmat vaimot hänen elämänsä naiset olivat päättyneet hyviin eroon. Ei loukannut ketään, jätti asunnon ja kaikki yhteiset tavarat kumpikin vaimolle.
Pojasta ensimmäisen vaimon lapsesta tuli aikuinen, ja asuu äitinsä kanssa Saksassa. Vaimo oli karjalainen, siirtolaistaustainen.
Toinen vaimo haki itse avioeroa, ihastui nuorempaan mieheen. Tapani ei ryhtynyt pitämään kiinni. Lapsia ei ollut.
Tapani on jo eläkkeellä pohjoisen vuosien ja raskaan työn takia. Suunnittelee nyt perustavansa remontti- ja rakennustiimin kyläläisistä. Töitä riittää, pääomaakin löytyy.
Mutta mitä minä höpöttelen itsestäni Miten sinä voit? Kuulin, että jäit yksin, Tapani kyseli.
Satu yllättäen avautui. Ehkä oli aika puhua, tai ehkä likööri auttoi rohkaista.
En ole yksin, Tapsa. Mulla on iso perhe ja tässä perheessä elän kuin palvelijana, Satu aloitti.
Helmi ei halunnut opiskella, meni heti naimisiin. Toin vävyn meille. Kolmion verran tilaa, ihan hyvin kaikille. Syntyi pienokainen, Saana.
Jotenkin kaikki kotityöt jäivät mun vastuulle. Tyttärellä on masennusta ja pieni lapsi.
Mun mies (kultainen ihminen) auttoi minua, tuki, ei koskaan valittanut terveydestään mutta yhtenä aamuna ei enää herännyt. Se oli järkytys! Mutta surra ei ollut aikaa.
Teen töitä ja pyöritän kotia. Menot kasvoi. Vävyn palkka pieni. Kaikki rahani menee yhteiseen talouteen. Olin toivonut että kun Saana kasvaa, Helmi vie hänet päiväkotiin ja menisi töihin, helpottaisi mun arkea, mutta Saana täytti neljä, ja Helmi sai toisen tyttären, Iiris.
Vanhempi menee jo kouluun, nuorempi täyttää pian viisi. Helmi on edelleen kotona.
Aamulla tarjoan vävylle ja lapsille aamiaisen, vien Saanan kouluun. Iiris jää äidin kanssa kotiin. No, miten äidin kanssa? Leikkii itsekseen tai katsoo lastenohjelmia. Meidän Iiris on kiltti, äiti nukkuu puoleen päivään.
Saattelen Saanan kouluun ja menen töihin. Illalla laitan ruoan seuraavaksi päiväksi, huolehdin lapsista, pesen pyykkiä ja siivoan.
Olen yrittänyt sanoa Helmille, että en ole enää nuori, olisi aika hänenkin tehdä jotain kotona. Turha toivo. Hän väsyy lasten kanssa.
Vävyllä kaikki hyvin anoppi tekee töitä, rahaa riittää, ei tarvi stressata. Omaa kasvimaatakin kylältä.
Vävy auttaisi puutarhassa, mutta ei ole autoa. Vihjaa välillä että antaisin rahaa auton ostoon tietävät, että mulla on säästöjä, mutta pelkään antaa viimeiset pois, enkä halua jäädä tyhjin käsin. Ja säästöillä ei edes saisi autoa.
Olen niin väsynyt. Tiedän, että olen itse syyllinen. Kasvatin laiskan ja häpeilemättömän tyttären. Ymmärrän sen, mutta en tiedä miten pääsen tästä ympyrästä irti.
No onpa tarina älä sure Satu, keksitään yhdessä jotain. Lähdetään kotiin, alkaa jo valjeta, Tapani sanoi ja lähti.
Sunnuntai-iltana Tapani toi Satun autolla kaupunkiin. Satu iloitsi kuinka paljon ruokaa sai tuotua kylältä! Tapani auttoi kantamaan säkit ja kassit asuntoon.
Kun Tapani lähti, Helmi kysyi: Mistä sie nappasit tuon ukkelin?
Satu selitti, että oli vanha luokkakaveri, ja ryhtyi purkamaan vihanneksia.
Parin viikon päästä Tapani tuli puolenpäivän aikaan ja alkoi kantaa talosta tavaroita Satu oli pakannut valmiiksi. Väsynyt vävy ja tytär kurkkasivat huoneestaan.
Mitä täällä tapahtuu? ihmettelivät molemmat.
Lähden täältä, menen naimisiin, takaisin kotikylään, elän lopun elämäni Tapsan kanssa, Satu ilmoitti.
Oletko ihan sekaisin, naimisiin vanhana! Morsian ilman asuntoa! Ja oletko tehnyt lounasta? Tyttärentyttäresi kohta nälkäisiä, tytär hämmästeli.
Tämän jälkeen te itse huolehditte omista lapsistanne ja vävystänne. Olen ollut teidän palvelijana kymmenen vuotta, nyt haluan elää itselleni. Helmi, sun täytyy nyt vähän reipastua, Satu sanoi.
Petturi! Käsken ettet enää tapaa lapsenlapsiasi! Helmi huudahti.
En suunnittele heidän tapaamista vähään aikaan, minulla riittää tekemistä. Sitä paitsi olen nähnyt noita lapsia useammin kuin sinä, ja Satu lähti.
Autossa hän itki.
Olisi pitänyt varoittaa etukäteen, että lähden, Satu sanoi Tapanille.
Olisit kuullut täysin samaa, mutta rumemmin sanottuna. Pitää repäistä, muuten et ikinä pääse irti. Ovat tarranneet sinuun kiinni, Tapani vastasi.
Satu laittoi kodin kuntoon Tapanin talossa. Tapani rakensi Satulle lämpimän vessan ja asensi suihkun. Tosin vesi pitää tuoda ja tankata isoihin astioihin, ja sakokaivo tyhjentää pari kertaa kuussa, mutta ne ovat pieniä vaivoja.
Satu sai töitä kylän koululta, talonmiespaikan. Palkka on pienempi, mutta työ rauhallista ja stressitöntä. Tapani rakentaa taloja miehensä kanssa, tilauksia riittää vuoden ympäri. He ovat todella onnellisia ja elävät sopuisasti.
Kuukauden päästä vävy toi viikonlopuksi tytöt kylään. Saana kertoi mummolle, että äidin ja isän riidat on jokapäiväisiä, isä osaa keittää vaan keittoa, äiti etsii töitä, mutta ei vielä tiedä mitä tekee.
Sunnuntaina vävy ehdotti, että Iiris jäisi kylään mummon luokse asumaan, mutta Satu ei suostunut:
Me tehdään töitä, Tapani myös. Lapsien paikka on vanhempien kanssa. Voi toki tulla kylään, mutta hoidatte lapset itse. Synnytitte heidät itsellenne, ei minulle.
Tytär ja vävy loukkaantuivat kovasti, mutta viikon päästä tyttärentyttäret olivat taas mummolassa.
Ollaan täällä vain viikonloppuna, vävy selitti ja jäi itsekin kylään ikävöi Satun keitoksia.
Sellainen tarina.
Joku voi ajatella että äiti oli julma tyttärelleen.
Joku taas pitää ratkaisua oikeudenmukaisena.
Niin monta ihmistä, niin monta mielipidettä.
Voi tätä mummoa – meni naimisiin ja loukkasi lapsensa! Viikonloppuisin Alla käy äitinsä luona, jok…
