Helmi kasvoi pienessä suomalaisessa kunnassa. Juuri siellä hänen sydämensä löi uutta tahtia, kun hän kohtasi Akselin. He rakastuivat toisiinsa molemminpuolisesti. Pian he päättivät jättää kotiseudun taakseen ja kertoa vanhemmilleen lähtevänsä Helsinkiin hankkimaan rahaa häitä varten. Tosiasiassa tarkoitus oli oikeasti tehdä töitä, mutta lopulta he päättivät olla käyttämättä rahaa suuriin häihin.
He olivat nähneet riittävästi pääkaupungin nuoria, jotka saapuivat omiin juhliinsa tennareissa ja farkuissa, ottivat vastaan lahjat vain euroina, ja juhlaruokailun sijaan järjestivät buffetin, tai jopa tyytyivät videopuheluun, käyttäen lahjarahat asuntolainan lyhennykseen.
Näin tekivät Helmi ja Akselkin. Kuitenkin, kun heidän äitinsä vierailivat kotikunnassa, he järjestivät vaatimattoman kahvikestit nuorille. Helsingissä heillä ei ollut juurikaan tuttavia. Kaikki tämä ei varsinaisesti liity tarinaan, mutta ehkä siitä saat käsityksen heidän luonteestaan…
Viisi vuotta häiden jälkeen. Helmi ja Aksel olivat päättäneet odottaa lasten kanssa, sillä heidän päämääränään oli maksaa asuntolaina yhdessä. Helmin äiti oli vahvatahtoinen nainen ja kasvattanut tyttären yksin. Jokainen puhelu äidin kanssa päättyi siihen, että Helmi muistutettiin kuinka hän oli täysin valmis ottamaan vastaan lapsenlapsia. Helmi silti tiesi, että jos he asuisivat yhdessä äidin kanssa, he eivät pysyisi koossa kauaa. Lapsilla ei ollut kiire, joten he ottivat aikansa.
Sitten Helmi alkoi huomata pieniä katkeruuden tunteita Akselia kohtaan tunteita, joita hänellä oli ollut aiemminkin, mutta joita aiemmin osasi ohittaa. Hän soitti minulle:
Hän puhuu puhelimessa muiden kanssa pitkään, mutta minun kanssani vain nopeasti: “Hei” ja “moi”. Kun hän tulee töistä, keskustelkaa silloin. Haluaisin katsella rauhallisen romanttisen elokuvan yhdessä, mutta hän tuijottaa kauhuleffoja. Montako televisiota teillä on? Nykyään voi katsoa leffoja tietokoneelta kuulokkeilla. Mutta ei se ole sitä perhe-elämää, jos molemmat ovat vierekkäin mutta ajatukset eri maailmassa. Juuri niin! En usko että Aksel ymmärtää minua! Se on aika omaperäinen huomio. Miksi naurat? No, en naura enää. Helmi, milloin teillä oikeastaan on mukavaa yhdessä? Lomalla, tai kun meillä käy vieraita… Silloin Aksel on erityisen huomaavainen…
Keskustelu Helmin kanssa jatkui lähes tunnin verran. Hän kertoi miten he tapasivat ja kuinka muut tytöt kadehtivat häntä. Ymmärsin, että Helmin ongelma oli nimenomaan täyttymättömän sosiaalisen tarpeen pohjalla hänellä ei ollut ketään, jolle Helsingin suunnalla voisi näyttää onnellista perhe-elämää. Se oli ensimmäinen ongelma, toinen…
Helmi, millainen olisi täydellinen avioliitto? Tietenkin lapsia kuuluu siihen. Moni puhuu lapsista, mutta usein avioliitot horjuvat lasten jälkeen… Puolison pitäisi kiinnostua siitä, missä mielentilassa olen ja miten töissä menee… Hänen pitäisi huomioida pukeutumiseni ja kehua ruokaakin… Eikö hän tee sitä ollenkaan? Hän sanoo että ruoka oli hyvä, mutta se ei riitä minulle. Kertoisitko tarkemmin… Hän tulee kotiin, sinä tarjoilet vaikka perunamuusia ja lihapullia ja sitten… Hän hieroo käsiään ja hymyilee. Sehän on tavallaan kehu! Tuskin sinulla olisi hyvä mieli jos hän työntäisi lautasen pois ja sanoisi ettei huvita syödä…
Helmi oli hetken hiljaa, ehkä hän ei täysin ymmärtänyt mihin tyytymättömyys pohjautuu, mutta jokin kaihersi häntä suhteessa Akseliin. Mitä hän tarkemmin ottaen kaipasi, olin lukenut rivien välistä. Vahvistaakseni epäilykseni kysyin hänen suhteestaan äitiinsä.
Opin, että Helmin äiti oli tunnepitoinen ja huolehtiva. Hän kyseli kaikenlaista, piti kaiken ajan tytärtään silmällä ja tuki häntä vaikeina hetkinä, aina valmiina lohduttamaan.
Usein sanotaan, että naimisiin mennään ihmisten kanssa, jotka muistuttavat vanhempia tai antaa meille rakkautta kuten he. Helmillä ei ollut isää, eikä hän osannut kuvitella että kaikki eivät ilmaise tunteitaan yhtä näkyvästi kuin hänen äitinsä.
Kerroin Helmille, että hän oli oikeastaan ollut “naimisissa” äitinsä kanssa viisi vuotta ja odotti Akselin käyttäytyvän juuri samoin. Helmi yllättyi, mutta alkoi ajatella ja myönsi sen lopulta.
Miten pääsen eroon äidistäni? Se on yksinkertaista. Kun seuraavan kerran tunnet katkeruutta, kuvittele että Aksel ei ole vastuussa tunteistasi sillä vierelläsi on edelleen ymmärtävä ja huolehtiva äiti, eikä Akselia voi verrata häneen! Ja se riittää? Riittää. Sitten huomaat, että katkeruus katoaa kuin itsestään.
Elämän tärkein opetus on, että läheisyys ja rakkaus eivät tule aina samassa pakkauksessa. On hyvä oppia, mistä omat odotukset kumpuavat ja erottaa menneisyys nykyisyydestä. Näin voi kasvaa, löytää tyyneyttä ja antaa tilaa parisuhteen omalle tavalle olla yhdessä.
