Viimeinen mekko
Tyttäreni, kollegani Marja-Leenan tytär on menossa naimisiin, ja he haluaisivat tilata sinulta hääpuvun. Otatko tämän työn?
En äiti, minulla on aivan liikaa töitä, en ehdi millään. Pyytäkööt jotakuta toista ompelijaa.
Mutta juuri sinua he toivoivat, ompelet niin kauniisti ja kaikki suosittelevat sinua.
Nyt ei vaan millään onnistu
No hyvä on. He varmasti pettyvät silti.
Helinä teki töitä kotona, asiakkaita riitti enemmän kuin ehti palvella, ja monelle hänen oli sanottava ei. Oli ollut selvää jo lapsuudesta asti, että hän tulisi ompelemaan vaatteita. Helinä ompeli ensin nukeilleen, ja jo yläasteella tiesi, mihin tulisi opiskelemaan.
Helinän käsityöt olivat aina huolellisesti tehtyjä ja istuivat asiakkaan päälle kuin nakutettu. Kaikki asiakkaat ihastelivat hänen osaamistaan, ja työ tuotti hänelle iloa sekä hyvää tuloa. Vaikka kaupoissa oli vaatteita pilvin pimein, monet halusivat yksilöllisen suunnittelun.
Viikkoa myöhemmin Helinän äiti tuli itkien hänen luokseen.
Tyttö, mikä suru… Marja-Leenan tytär Sanni, se joka halusi tilata puvun, kuoli autokolarissa sulhasensa kanssa. He ajoivat toiseen kaupunkiin sukulaisille, ja sulhanen nukahti rattiin yöllä. Auto suistui tieltä ja törmäsi puuhun. He olivat niin nuoria ja onnellisia, valmistautuivat häihin Ja nyt kohtalo otti heidät pois, niin kauhean julmasti. Häiden sijaan pidetään hautajaiset hirveää.
Helinää järkytti uutinen. Onko elämä sittenkin näin epäreilu?
Nyt vanhempien täytyy ostaa hääpuku, jotta Sanni voidaan haudata siihen… Eivät ehtineet tilata ommeltua mekkoa… Kamalaa. Tytär haudataan…
Helinä ompeli myöhään yöhön ja mietti koko ajan tätä surua. Hänelle ei ollut suotu lapsia, ja lääkärit totesivat hänet lapsettomaksi jo vuosia sitten. Aluksi sitä suri paljon, mutta ajan myötä oppi hyväksymään kohtalonsa.
Eikä hän enää ollut nuori, 43 vuotta tuli täyteen äskettäin. Hän pystyi kuvittelemaan, millainen raastava tuska on haudata oma lapsi suru vanhempien puolesta tuntui melkein käsin kosketeltavalta.
Yhtäkkiä ikkuna hänen työhuoneessaan aukesi itsestään. Helinä ihmetteli, miten se oli mahdollista, ja riensi heti sulkemaan sen.
Kun hän palasi työpöydän ääreen, hän näki nuoren naisen seisovan sen vieressä. Tämä vaikutti melkein läpikuultavalta huone näkyi hänen lävitseen.
No nyt olen kyllä töitä tehnyt liikaa, jo näen harhoja… pitäisi mennä nukkumaan heti
Ompelisitko minulle mekon, ole kiltti. En ehtinyt mennä naimisiin tässä elämässä, mutta haluaisin lähteä tästä maailmasta sellaisessa puvussa kuin itse tahdon… Tämä olisi viimeinen mekkoni… Minä ja Akseli saamme olla nyt yhdessä aina. Näin oli tarkoitettu…
Kuka sinä olet? Mikä juttu tämä muka on?
Olen Sanni. Vain sinä voit ommella minulle sellaisen mekon kuin haluan…
Minulle annettiin mahdollisuus nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja tiedätkö, siellä on aivan ihanaa, en pelkää lähteä, kun rakas on vierellä. Mutta haluaisin olla vielä kerran kaunis…
Helinä hämmentyi. Tapahtuuko tämä tosiaan minulle? Tämä on kuin jostain elokuvasta! Ehkä olen yksinkertaisesti niin väsynyt, että kuvittelen tällaisia
Nyt pitää mennä nukkumaan. Olen miettinyt tätä surua niin paljon, että mieleen tulee jo kummituksia
Helinä meni makuuhuoneeseen ja vaipui heti syvään uneen. Aamulla hän taas ryhtyi töihin. Yön tapahtumat hän laski väsymyksen ja vilkkaan mielikuvituksen piikkiin.
Illalla hän päätti mennä aikaisin nukkumaan. Järjestettyään työpöytänsä hän taas näki lähellä häilyvän läpinäkyvän tytön.
Tiedäthän, olen alkanut tottua tähän olotilaani… Vaikeinta on katsella äitiä, kun hän kärsii niin. Olen yrittänyt olla hänen lähellään, mutta hän ei kuule tai tunne minua, liian suuren surun takia sinä kuitenkin voit… Kaikilla ihmisillä ei ole tätä kykyä.
Sanni, mitä sitten tapahtuu, kun sinut haudataan? Meneekö sielusi taivaaseen?
Oppaani sanoi, että olen tässä hetken, paikassa jossa asuin. Sitten hän vie minut eteenpäin… En saa kertoa kaikkea, niin kuuluu olla. Minulle näytettiin monia asioita. Kuolemassa ei ole mitään pelottavaa, se on vain siirtymä, siellä missä jatkan elämääni on erilainen maailma. Sitten kun aika koittaa, palaan uuteen kehoon, eikä sen tarvitse olla tytön. Tämän maallisen matkani haluan päättää kauniina morsiamena. Auta minua, pyydän…
Helinä kohautti hartioitaan neuvottomana. Miten voisin ommella mekon yhdelle, joka on jo poissa
Mutta enhän tiedä, millaisen puvun haluaisit, enkä edes kokoasi… Ja miten kertoisin tästä vanhemmillesi?
Ompele sinä vaan, kaikki menee niin kuin on määrätty. Katso vaikka, tältä se näyttää.
Tyttö pyörähti huoneessa kauniissa pitsisessä valkoisessa mekossa ja pysähtyi. Helinä tarkkaili tarkasti sekä mallia että yksityiskohtia. Puku oli todella upea, täynnä kauniita pitsikoristeluja.
Helinä alkoi piirtää luonnosta, muisti kaikki yksityiskohdat. Kun hän oli valmis, tyttö katosi hitaasti kuin savuun.
Aamulla Helinä huomasi pöydällään luonnoksen. Ei se ollutkaan unta.
Helinä meni kangaskauppaan ja osti kauneinta pitsiä sekä parasta kangasta. Koon hän arvioi ulkomuistista, Sanni oli ollut hoikka. Kotona hän pääsi heti ompelemaan. Hän havahtui vasta illalla, kun mies tuli huoneeseen.
Helinä, oletko kunnossa? Olet ollut jotenkin oudon oloinen viime aikoina. Onko kaikki hyvin?
Kerron joskus, et ehkä uskoisi kuitenkaan… joten annetaan olla tällä kertaa.
Kahdessa päivässä mekko oli valmis. Ei koskaan ollut ompelu käynyt niin helposti ja nopeasti kuin nyt kuin joku olisi auttanut. Mekon asetettuaan mallinuken päälle Helinä ihailee työnsä jälkeä. Surullista vain, ettei Sanni ehtinyt olla morsian oikeasti
Illalla äiti tuli käymään uutisten kanssa.
Ajattele, eivät saa haudattua Sania… Ensin ruumis ei irronnut sairaalasta, sitten ongelmia papereiden kanssa, eikä mistään löydy sopivaa pukua kukaan ei suostu myymään. Ihan kummallista. Oljakin on sekaisin surusta.
Äiti, minä ompelin puvun Sannille Siinä hänet haudataan.
Tyttö, miten? Et edes halunnut ottaa työtä etkä päässyt mittaamaan
Anna niiden ottaa mekko, näin se vain kuuluu olla.
Seuraavana päivänä Sannin sukulaiset hakivat mekon. Helinä ei ottanut heiltä rahaa.
Sanni ja Akseli haudattiin samana päivänä. Puku oli täydellinen. Jotenkin ihmeen kautta he onnistuivat pukemaan mekon hänelle ruumis oli hetkellisesti pehmeä ja taipuisa.
Tyttö, hän oli arkussakin niin kaunis, ja hän hymyili… Jumalan rauhaa Sannille ja Akselille.
Muutaman päivän kuluttua Helinä näki Sannista unta. Hän pyöri tanssissa sulhasensa kanssa, ja molempien kasvoilla oli iloinen hymy. He olivat kauniissa puutarhassa, jossa kasvoi erikoisia kukkia ja puita, linnut lauloi ja puro solisi.
Tanssin päätyttyä Sanni kääntyi Helinän puoleen.
Se on upea, kiitos! Olen onnellinen! Ja vielä pian luoksesi saapuu Alisa. Minä autoin häntä löytämään tien luoksesi
Helinä havahtui hereille. Sanni oli onnellinen, mekko oli mieleinen ei siis mennyt hukkaan Mutta kuka Alisa?
Helinä uppoutui taas töihin. Välillä hän kävi ystävänsä luona kahvilla ja muistelivat yhdessä menneitä.
Voi Ilona, on ollut huono olo viime aikoina, taidanpa käydä vatsatarkastuksessa. Ja gynekologillakin pitää käydä, kun vaihdevuodet ovat kai jo alkaneet, ei ole ollut kuukautisia aikoihin. Huomenna varaan ajan yksityiselle lääkärille, en jaksa jonotella terveyskeskuksessa.
Hyvä Helinä, mene vain! Olet uhrannut itsesi työlle, pidä itsestäkin huolta.
***
Helinä, olet raskaana. Tämä on aika harvinaista tässä iässä, monella ei enää onnistu…
Älkää vitsailko, minulla on ollut lapsettomuus vuosikausia. Tarkistakaa nyt kunnolla
Tässä ei ole epäilystä. Katsokaa, ruudulla näkyy kädet, jalat, pieni sykkivä sydän, kaikki hyvin. Ja tyttö siellä on. Onnea!
Helinä poistui vastaanotolta itkien tällä kertaa onnesta. Tämä oli ihme Vuosien odotus päättyi! Tytär… Nyt hän tiesi, kenestä Sanni unessa puhui Alisa löysi lopulta tiensä hänen luokseen!
Kävellessään kukkakimpun kanssa hautausmaalla Helinä etsi Sannin hautaa. Hän löysi sen yllättävän helposti, kuin jalat olisivat itsestään vieneet oikeaan paikkaan.
Kiitos, Sanni. Sinä annoit minulle elämäni tärkeimmän lahjan. Toivottavasti tekin olette onnellisia siellä.
Helinä laski kimpun haudalle ja käveli kotiin hymyillen, silittäen vatsaansa hellästi. Ilman apuaan hän ei olisi ommellut mekkoa, eikä tytär olisi syntynyt. Anna hyvän kiertää se palaa aina takaisin.
