Viikonloppuna kutsuin vanhat lukiokaverini uuteen kotiini – olin innoissani. Kymmenen vuotta tein tö…

Viikonloppuna kutsuin lukioaikaiset ystäväni kylään uuteen kotiini. Olin täpinöissäni kymmenen vuotta huhkin töitä ilman lomia, sama vanha Toyota alla koko ajan, mutta vihdoin pääsin maaliin. Paistoin makkarat valmiiksi, ostin just sitä Karhua mitä porukka tykkää juoda. Odotin, että yhdessä fiilistellään saavutusta. Mutta tunnelma noh, eihän se nyt ihan ilotulitteilla alkanut. Ilma oli raskas, melkein kuin marraskuu.

Esittelin heille kämppää mutta yksikään hyvä Jani! ei kuulunut. Sen sijaan kuului:

No kylläpäs on syrjässä. Eikö tää työmatka ala tökkiä?
Tosi pieni piha. Mun vuokra-asunnossakin mahtuisi jo palju.
Toivotaan, ettei firmalla ala mennä huonosti, muuten tuon asuntolainan kanssa tulee kiire.

Syötiin, juotiin ja porukka lähti aikaisin. Kun laitoin oven kiinni, tuli ihan outo olo jotenkin tyhjä. Melkeinpä hävetti, että olin onnistunut.

Seuraavana päivänä kerroin isälle. Hän hörähti nauruun ja tokaisi lauseen, joka käänsi koko ajatteluni hetkessä:

Oletko nähnyt rapuja ämpärissä? Kun yksi meinaa kiivetä pois, muut repii sen takaisin alas.

Siinä kohtaa kaikki loksahti kohdilleen.

Mun ystävät eivät ole pahoja ihmisiä. Se, että minä pääsin eteenpäin, muistutti heitä heidän omasta jumittavasta elämästään. Mun uusi koti ei ollut heille ilo, vaan peili, joka näytti sen, mitä he eivät olleet tehneet.

Viikkoa myöhemmin kutsuin Heikin. Heikin kanssa tutustuttiin vasta pari vuotta sitten töissä ei ollut mitään vanhaa kalavelkaa niiden kanssa. Heikillä on rahaa kolminkertaisesti muhun verrattuna. Kun Heikki tuli sisään, silmät loisti ja se rutisti niin, että kylkiluut natisi:

Jumalauta, Janne! Vihdoin! Tämä on upea! Sun on kerrottava, miten veit diilin läpi mäkin haluan oppia.

Heikissä ei ollut tippaakaan kateutta.
Hänestä huokui pelkkää inspiraatiota.

Tosiasia on tämä:
Katso tarkkaan, ketkä eivät taputa, kun onnistut. Osa kavereista tykkää kyllä susta kunhan et nouse heidän tasonsa yläpuolelle. Kun kasvaa, kaveripiiri kutistuu. Se on menestyksen hinta.

Älä tunne syyllisyyttä.
Et menettänyt kavereita päästit taakasta irti.
Pidä kiinni niistä, jotka säihkyvät kanssasi. Ne, joiden valo ei himmene siitä, että sinullakin menee hyvin.

Rate article
vsematerialy
Viikonloppuna kutsuin vanhat lukiokaverini uuteen kotiini – olin innoissani. Kymmenen vuotta tein tö…