Vaimoni nukkui vierelläni, kun sain yhtäkkiä ilmoituksen Facebookista. Eräs nainen pyysi minua lisäämään hänet ystäväksi. Niinpä hyväksyin pyynnön.
Lähetin hänelle viestin: “Tunnetaanko me?”
Hän vastasi: “Kuulin, että olet mennyt naimisiin, mutta minä yhä rakastan sinua.”
Hän oli vanha tuttava, ja oli hänen kuvansa kaunis.
Suljin chatin ja katsoin vaimoani, joka nukkui rauhallisesti pitkän ja raskaan työpäivän jälkeen.
Kun katselin häntä, mietin kuinka turvallisesti hän voi nukkua uudessa kodissamme minun kanssani.
Hän on kaukana vanhempiensa kodista, missä vietti kaikki päivänsä perheensä keskellä. Kun häntä painoi suru tai hän oli väsynyt, hänen äitinsä oli siellä, jonka syliin saattoi itkeä. Hänen siskonsa tai veljensä kertoi vitsejä ja sai hänet nauramaan. Isä tuli töistä ja toi hänelle kaikkea, mistä hän piti. Ja silti hän luotti minuun niin paljon.
Näiden ajatusten pyöriessä mielessäni tartuin puhelimeen ja painoin “ESTÄ”.
Käännyin vaimoni puoleen ja nukahdin hänen rinnalleen.
Olen mies, en lapsi. Olen vannonut uskollisuutta ja vannon sen yhä. Tulen aina taistelemaan ollakseni mies, joka ei petä vaimoaan eikä riko kotiaan.
