Sotku vaatekaapissa, kasat silittämättömiä vaatteita ja hapan soppakattila jääkaapissa tämä ei ollut sellainen vaimo, jonka kanssa kuvittelin eläväni, mutta näin asiat ovat nyt.
Yritän huomauttaa siitä varovasti Annalle, ja lopulta syy onkin minun.
Rakastuin Annaan heti. Hän oli niin kaunis, ettei häntä voinut olla huomaamatta. Pitkään ajattelin, että olin onnekas: fiksu, viehättävä ja huolellinen nainen vierelläni. Menin nopeasti naimisiin hänen kanssaan.
Sitten muutimme yhteen Helsinkiin. Anna sanoi heti, ettei taloustyöt varsinaisesti kiinnosta häntä, kunhan työtehtävät jaetaan tasan. En ole ylpeä selkärangasta, joten suostuin. Se tuntui silloin järkevältä, mutta myöhemmin tieto osoittautui pettymykseksi.
Sovimme tarkasti, kuka hoitaa mitä uusi perheessämme. Anna vakuutti, että pystyy yhdistämään työt ja kodin, koska haaveili urasta. En vastustanut, annoin hänen yrittää.
Mutta puolen vuoden avioliiton jälkeen tajusin, että jokin meni pieleen. Arki muuttui omia aikojaan. Anna ei koskaan menestynyt työelämässä. Hän oli töissä jonkin tuntemattoman yrityksen osa-aikaisena, vaihtelevilla työtunneilla ja epävakaalla palkalla. Kaikki tienaamansa eurot hän käytti omiin menoihinsa. Minä painan töitä aamusta iltaan. Anna ei silti unohtanut velvollisuuksien jakamista, muistutti tarkasti minun tehtävistäni omansa hän usein jätti huomiotta.
Aluksi Anna hoiti osuutensa tunnollisesti, mutta into lopahti nopeasti. En puuttunut siihen ennen kuin velttoilu alkoi näkyä ikävästi: sotku oli silmiinpistävä joka puolella.
Vaatteita kasautuu tuolien päälle ja vaatekaappiin, mutta silti Anna onnistuu syyttämään minua. Sähänkin käyt töissä, tuot rahaa eikö olisi vaikeaa auttaa minua? Tämä asenne tuntuu väärältä. Teen jo kahta ihmistä varten töitä, ja sitten vielä hoidan kotityöt yksin? Alun perin tehtiin yhteiset pelisäännöt.
Ja eilen jääkaapista löytyi hapan hernesoppa, jonka hajulla voisi karkottaa sorsat Töölönlahdelta. Luotin siihen, että lapsen syntymän jälkeen Anna hoitaisi jälleen kotia. Hän jäisi äitiyslomalle, olisi aikaa kodin hoidolle. Pahempaa vain tuli. Ajattelen, että ilman vaimoa olisi helpompaa! Lisäksi jatkuvat riidat. Pitäisi kuulemma ymmärtää Annan tilannetta, asettua hänen asemaansa. Mutta kuka ymmärtäisi minua? En käy kylpylässä päivittäin teen töitä toimistossa ja kotona, kannan vastuun arjesta. Kaipaisin pientä lepoa.
En ymmärrä, mikä vie Annalta koko päivän äitiyslomalla, ettei hän ehdi tehdä päivällistä? Tai edes laittaa tavaroita paikoilleen. Onko se todella niin vaikeaa? Lapsi on vasta 7 kuukauden ikäinen, nukkuu suurimman osan päivästä. Sinä aikana ehtisi pyyhkiä pölytkin. Mitä tapahtuu, kun meille syntyy toinen lapsi? Haluan yhä tasa-arvoa ja molemminpuolista tukea. Olen valmis joustamaan ja auttamaan, mutta kaipaan samaa itselleni. Anna ei silti tunnu ymmärtävän tätä.
En halua hajottaa perhettä, lapseni on minulle valtavan rakas. Mutta en tiedä, miten jatkaa näissä olosuhteissa. Kärsivällisyyteni on lopussa.
Kenen puolelle sinä asettuisit tässä tarinassa?
