Olen 21-vuotias. Viisi vuotta sitten äitini toi toisen aviomiehensä kotiimme. En pitänyt hänestä ensisilmäykselläkään. Hän työskenteli siivoojana. Tuli kynnyksellemme kahden laukun kanssa, muttei aikaillut alkaa antaa minulle käskyjä ja olla pomottava. Epämiellyttävä ihminen. En ymmärrä, mitä äitini hänessä näki. Hänen palkkansa on vaatimaton ja hän maksaa elatusmaksuja entiselle vaimolleen. En ole koskaan tullut hänen kanssaan toimeen. Aluksi pysyin hiljaa, mutta lopulta aloin riidellä hänen kanssaan. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan lääketiedettä Turun yliopistoon.
Olen haaveillut lääkärin ammatista lapsuudesta lähtien. Yritän opiskella kovasti, vaikka opinnot ovatkin vaativia. Olen saanut jopa apurahan. Puoli vuotta sitten tämä mies alkoi syytellä minua siitä, että elän heidän siivellä: “Olet aikuinen, roikut edelleen äitisi helmoissa, meidänkö pitää sinusta huolehtia me ruokitaan ja vaatetetaan sinua; itse olin töissä sinun iässäsi.” Hän valitti, etten tuo kotiin rahaa. Hänen mukaansa minun pitäisi hankkia työ ja tukea heitä, koska rahat eivät riitä. Pahinta on, että äitini on samaa mieltä hänen kanssaan ja yrittää kasvattaa minua ja ohjata oikeaan suuntaan.
Äitini sanoi: “Voisit kyllä hankkia osa-aikatyön, meille on rankkaa elättää sinua, emme me mitään koneita ole.” Kaksi iltaa sitten, mies tokaisi, että aikuisten ja jo isojen lasten pitäisi asua omillaan. Katsoin yllättyneenä äitiin hän oli hiljaa, joten hän oli samaa mieltä.
Menin omaan huoneeseeni. Seuraavana päivänä äitini jatkoi puhetta edellisestä illasta: “Tämä tilanne on minulle tosi raskas, olen valinnan edessä. Riitelemme jatkuvasti. Sinä pidät meteliä ja et osaa pitää suutasi kiinni. Haluan elää rauhassa. Hän puhuu asiaa, olet aikuinen ja sinun olisi hyvä asua erikseen. Sinulla on kuukausi aikaa löytää uusi asunto ja muuttaa pois.” Olin järkyttynyt. En olisi uskonut että äitini todella valitsisi näin. En tule antamaan tätä anteeksi.
Joskus elämä pakottaa meidät itsenäistymään, vaikka emme olisi siihen valmiita. Vastoinkäymiset voivat satuttaa, mutta ne kasvattavat ja opettavat arvostamaan omaa voimaa ja kykyä selviytyä.
