Minä ja mieheni olemme tavallinen suomalainen perhe. Tämä on ensimmäinen avioliittomme ja olemme olleet yhdessä jo 25 vuotta. Emme ole koskaan riidelleet tyttäremme nähden, päinvastoin olemme aina osoittaneet toisillemme rakkautta ja huolenpitoa. Kaiken kaikkiaan meillä on onnellinen avioliitto. Olemme toivoneet, että kun tyttäremme näkee hyvän mallin kotona, hänkin perustaisi aikanaan onnellisen perheen. Lapsista sanotaan usein, että he seuraavat vanhempiensa esimerkkiä.
Mutta nyt tässä on ongelma. Tyttäremme ei ole vielä naimisissa, mutta hänellä on poikaystävä. Kaksi vuotta sitten äitini kuoli ja häneltä jäi asunto Helsingin keskustassa. Päätimme mieheni kanssa, että annamme asunnon tyttärellemme. Nyt saimme kuulla, että hän asuu siellä yhdessä tämän miehen kanssa.
Emme ole olleet huolissamme siitä, että tyttärellämme on oma elämä. Mutta hänen poikaystävänsä on todella surkea tapaus. Hän ei tee kotitöitä eikä mitään perinteisesti miesten töiksi miellettyä. Jos hana menee rikki tai lamppu pitää vaihtaa, tytär soittaa heti isälleen. Olemme kysyneet useamman kerran, miksei poikaystävä tee mitään, mutta tyttäremme vaikenee. Hän vain lupaa, että kyllä se tilanne muuttuu pian.
Nyt olemme saaneet tietää, että mies on työttömänä. Hän ei siis tuo perheeseen yhtään tuloja, ja tyttäremme joutuu kantamaan kaiken vastuun. Hänellä on kaksi työtä, jotta pärjäävät arjessa. En usko, että poikaystävä oikeasti välittää meidän tyttärestämme.
Sanoin suoraan tyttärelle, että tämä valinta on huono. Mutta hän ei kuuntele. Hän uskoo, että tämä mies muuttuu ja kaikki kääntyy vielä hyväksi. Tyttäreni rakastaa häntä. Ja minä rakastan tytärtäni ja sydäntäni todella särkee.
