Noora kasvatti yksin kaksi tytärtään. Lasten isä kuoli, kun he olivat pieniä, eikä Noora koskaan mennyt naimisiin uudelleen. Hän oli huolissaan siitä, että uusi aviomies voisi vahingoittaa hänen lapsiaan. Jos olisi täytynyt valita avioliiton ja lasten välillä, hän olisi aina valinnut lapset.
Vanhempi tytär oli Kaisa, nuorempi puolestaan Aila. Niinpä Kaisa meni varhain naimisiin ja sai tyttären nimeltä Tuuli. He muuttivat Kaisan miehen asuntoon, mutta avioliitto ei kestänyt kauaa. Muutaman vuoden kuluttua, lapsi sylissään, Kaisa palasi takaisin Nooran luo.
Aila oli vihainen Kaisalle. Hän ajatteli, että Kaisa palasi kotiin tahallaan, jotta Aila joutuisi lähtemään pois. Mutta Aila oli väärässä Kaisa oli huonossa kunnossa ja sai vakavan syöpädiagnoosin. Tuuli jäi sitten mummonsa Nooran hoiviin.
Aila oli tuolloin itsekin naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Yksi Nooran vanhemmista sukulaisista, Nooran täti, antoi heille oman asuntonsa käyttöön. Aila siirsi asunnon heti omiin nimiinsä, varmana siitä, ettei kukaan koskaan vaatisi takaisin Nooran kotia.
Kaisa kuoli Tuulin ollessa seitsemäntoista. Myös Noora alkoi sairastella. Eräänä päivänä Aila saapui ja kysyi äidiltään, kenelle asunto päätyisi kun Noora kuolisi.
Miten niin kenelle? Tuuli saa sen. Hän on yksin, äiti on poissa eikä isästä ole mitään yhteyttä. Eihän hän voi jäädä kodittomaksi, Noora vastasi.
Mitä oikein tarkoitat, hän on vain lapsenlapsesi ja minä olen tyttäresi. Minulla on kaksi lasta. Tuuli kasvaa ja ostaa kyllä oman asunnon. Anna asunto takaisin minulle! Aila huusi.
Ei. Me sovimme tästä jo aiemmin.
Sitten en enää ikinä astu tähän taloon.
Ailaa ei kiinnostanut, ehtikö Tuuli tehdä läksyt tai hoitaa sairasta mummoaan. Hän katkaisi välit täysin Nooraan, koska ei saanut asuntoa omakseen.
