Marjatta kasvatti kaksi tytärtään yksin. Lasten isä menehtyi heidän ollessaan pieniä, eikä Marjatta koskaan mennyt uudelleen naimisiin. Hän pelkäsi, että uusi aviomies voisi olla huono isä tytöilleen. Ja jos olisi pitänyt valita perheen ja avioliiton välillä, lapset voittivat kirkkaasti.
Vanhempi tytär, Kylli, meni naimisiin aika varhain ja sai tyttären, jonka nimi oli Aino. Sitten Kylli muutti miehensä kerrostalokotiin Helsingin Kallioon. Mutta kuten suomalaisten avioliitoissa joskus käy, onni ei kantanut kauan. Kylli palasi kotiin lapsen kanssa, sillä heidän suhde ei kestänyt arjen paineita.
Nuorempi tytär, Helmi, otti nokkiinsa Kyllin paluusta. Hän oli vakuuttunut siitä, että Kylli halusi tietoisesti palata äidin asuntoon, jotta voisi potkia Helmin pois. Helmi oli kuitenkin väärässä Kyllillä oli huonot terveysuutiset: häneltä löytyi syöpä. Niin sitten Aino jäi isoäiti Marjatan hoitoon.
Helmi oli itsekin jo naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. Marjatan ikääntynyt täti, jonka nimi oli Kyllikki, oli antanut Helmin perheelle asunnon Tampereella. Helmi ei liiemmin miettinyt asiaa vaan laittoi paperit heti omalle nimelleen. Hän vakuutti Marjatalle, että jos jotakin sattuisi, hän ei koskaan vaatisi äitinsä asuntoa itselleen.
Kylli kuoli Ainon ollessa seitsemäntoista. Sitten sairastui myös Marjatta. Eräänä päivänä Helmi saapui äitinsä luo kahvikuppi kädessään ja kysyi ihan suoraan suomalaiseen tapaan kenelle asunto menee sitten, kun Marjatta kuolee.
Mitä tarkoitat, kenelle? Ainolle tietysti. Hän on yksin, äiti on poissa eikä isästäkään tietoa. Ei hän voi jäädä kadulle, Marjatta totesi.
No mutta, Ainohan on vain sinun lapsenlapsesi, minä sentään olen tyttäresi! Ja minulla on kaksi lasta! Aino kyllä kasvaa ja hankkii omat neliöt, anna asunto takaisin. Helmi huusi kuin metrossa ruuhka-aikaan.
Ei käy. Mehän sovittiin tästä jo ajat sitten.
No, en astu enää tähän asuntoon koskaan.
Helmiä ei juuri liikuttanut Ainon koulutehtävät tai se, miten hän jaksoi huolehtia sairaasta isoäidistään. Kun asunto ei tipahtanutkaan hänelle, Helmi lopetti kaiken yhteydenpidon äitiinsä. Näin suomalaisessa perheessä joskus käy: keittiön pöydän ääressä jaetut lupaukset eivät aina kestä kuin juhannuksen sää.
