Kiirehtiessään kotiin Tapio ajattelee edelleen sitä aamua, jolloin hänen vaimonsa ilmoitti odottavansa lasta. Halutessaan yllättää hänet, Tapio valmistaa juhlaillallisen täynnä kotimaisia marjoja ja tuoreita hedelmiä. Kolmen vuoden yritykset saada lasta ovat viimein tuottaneet tulosta, ja Tapion onni on rajaton.
Ennen kuin vaimo ehtii saapua kotiin, Tapio pistäytyy kultasepänliikkeessä ja ostaa hänelle hienot hopeiset korvakorut, tietäen, että ne tuovat Leenalle hymyn huulille. Kun Tapio palaa kotiin, Leena näyttää kuitenkin väsyneeltä ja kalpealta, ja menee suoraan nukkumaan. Huolestunut Tapio yrittää saada yhteyden lääkäriin, mutta Leena vakuuttaa kaiken olevan kunnossa ja pyytää saada olla rauhassa.
Illalla he juttelevat hiljaisesti keskenään, juhlaillallinen jää koskemattomaksi pöydälle. Aika kuluu nopeasti ja viimein koittaa odotettu synnytys. Kätilö kertoo heille poikavauvan syntyneen.
Kun Tapio seuraa kätilöä lääkärin vastaanotolle, hän kuulee odottamattomia uutisia. Lääkäri sanoo, että pojan tila on kokonaisuutena hyvä, mutta jalkojen kanssa on ongelmia, jotka saattavat estää kävelyn. Lisäksi Leena on jo ehtinyt päättää, ettei halua pitää lasta.
Tapio on järkyttynyt ja päättää yrittää saada Leenan muuttamaan mieltään. Hän puhuu Leenalle ja myös tämän äidille, mutta Leena pysyy järkähtämättömänä. Lopulta Tapio suostuu huolehtimaan pojasta itse. Hän pakkaa Leenan tavarat, varmistaa että asunto on turvassa, ja ostaa pojalle pinnasängyn sekä lastenvaunut.
Väsymättömällä tarmolla Tapio etsii tietoa pojan sairaudesta ja uskoo voivansa selviytyä tulevista haasteista. Hän kuulee vanhemmilta kyläläisiltä nuoresta naisesta nimeltä Saara, joka osaisi ehkä auttaa. Tapio ottaa yhteyttä Saaraan ja yllättyy tavatessaan lempeän, nuoren naisen, joka lupaa auttaa pientä Mattia kunhan Tapio muuttaa asumaan heidän kanssaan.
Puoli vuotta myöhemmin Matti ryömii jo Saaran kodissa lattioilla. Tämän arjen myötä Tapion kiintymys Saaraan kasvaa syvemmäksi, ja ajan mittaan heistä tulee pari. Iästä huolimatta Tapio kokee löytäneensä vierelleen oikean ihmisen ja kertoo Saaralle tunteistaan, joihin Saara vastaa lopulta he päättävät mennä naimisiin, jolloin Mattilla on vihdoin lämmin äitipuoli ja Tapiolla omistautunut vaimo.
Kaksi vuotta myöhemmin Tapio, Saara ja Matti ovat samassa Helsingin Naistenklinikassa, jossa juhlivat perheen pienokaisen syntymää. Yhtäkkiä heidän tiensä kohtaavat Leenan kanssa. Leena tunnistaa leikkivän Matin heti omaksi pojakseen ja katselee häntä ihaillen.
