Tule sisään, äiti, me olemme sinua jo odottaneet, sanoi poika, Jarmo, ja miniä, Sini, otti takin ja ojensi tohvelit anopilleen. Sinin hymy kuitenkin vaihtui yhtäkkiä huoleen.
Marja astui olohuoneeseen muiden vieraiden seuraan, ja Sini nyökkäsi kohti lattiaa, jossa näkyi selvästi kosteat jäljet. Jarmo huomasi ne myös, ja heidän katseensa kohtasivat nopeasti, mutta kumpikaan ei sanonut asiasta mitään sillä hetkellä.
Jarmolla ja Sinillä oli suuri ilonaihe: heille oli vähän aikaa sitten syntynyt kaksoset. Nyt lapset olivat jo ehtineet kasvaa hieman, ja nuori perhe halusi kutsua lähimmät sukulaiset juhlistamaan tätä tärkeää tapahtumaa.
Eläkkeelle jäänyt Marja toi kaksosille suloisia villavaatteita, jotka oli itse kutonut. Kaupasta hänellä ei ollut varaa ostaa lahjoja, joten Marja epäröi aluksi tulla kylään, aikoi lykätä vierailua myöhemmäksi. Mutta poika ja miniä olivat sanoneet, että tällaisena juhlapäivänä äidin täytyi ehdottomasti olla mukana.
Pojat oli nimetty Mikoksi ja Eeroksi, ja Marja iloitsi nimivalinnoista: hänen miehensä oli ollut Eero, ja oma isä oli ollut Mikko. Poika oli hienosti jatkanut perheen nimiperinnettä, mikä lämmitti mieltä kovasti.
Onpa hän suloinen, samanlainen kuin sinä, Sini. Ja tuo on kyllä ihan sinun näköisesi, Jarmo. Voi sentään, nyt menen jo ihan sekaisin ovat niin yhtä näköisiä, kuin kaksi marjaa, Marja huomautteli iloisesti, kun pyöri kehdon ympärillä eikä enää erottanut kumpi oli kumpi.
Jarmo ja Sini nauroivat aidosti; isoäidin ilo ja pieni huoli toivat väkisinkin hymyn heidänkin kasvoilleen.
Vieraiden lähdettyä Marja alkoi tehdä lähtöä kotiin. Sini vilkaisi miestään, ja Jarmo ehdotti, että äiti jäisi yöksi:
Äiti, jääthän meille yöksi? On jo myöhä, bussia ei ehkä enää tule. Ja voithan samalla auttaa Sinia lasten kanssa tänään pitäisi kylvettää pojat ja saada heidät nukkumaan.
No hyvä on, poikani, jään sitten, Marja vastasi lempeästi.
Marja auttoi miniään korjaamaan pöydän ja pesi astiat. Sitten koko perhe meni yhdessä kylvettämään vauvoja. Isoäidin silmissä näkyi puhdas ilo. Sini antoi yhden pojista Marjan syliin, mutta tämä epäröi.
Voi, enhän minä uskalla hän on niin pieni, entä jos liukastuu käsistäni, Marja sanoi arasti.
Äiti, olet sinä Jarmonkin sylissä pitänyt, etkähän sitä pudottanut koskaan, naurahti Sini.
Ne olivat aikoja, en enää muista, miltä tällaisen pienen pito tuntuu, Marja huolehti.
Lopulta Sini antoi Mikon Marjan syliin. Poika nukahti heti, aivan kuin olisi tiennyt, että on läheisen sylissä ja turvassa. Sini taas kehtuutti Eeroa omassa sylissään, kunnes tämäkin nukahti.
Marjalle laitettiin peti omaan huoneeseen, jotta hän saisi levätä kunnolla. Mutta uni ei tullut heti, vaan hän kuunteli huolellisesti, ettei Mikko tai Eero vaikeroisi tai itkisi. Niin paljon hän valvoi, että vasta aivan aamulla hän nukahti syvään uneen.
Kun Marja heräsi, Sini oli jo valmistanut aamiaisen ja pojat vielä nukkuivat.
Missä Jarmo? Marja kysyi olohuoneessa nähdessään vain Sinin.
Tule, äiti, istu pöytään, Jarmo tulee kohta, Sini rauhoitteli anoppiaan.
Pian Jarmo astui ovesta ja kantoi käsissään isoa laatikkoa.
Äiti, tämä on sinulle. Avaa se, Jarmo hymyili.
Marja avasi laatikon ja yllätys oli valtava: siellä oli uudet lämpimät saappaat. Hän oli hetken sanaton.
Voi lapset, nämä ovat aivan liian hienot, en voi ottaa näin kallista lahjaa vastaan, Marja sanoi, ja kyynel nousi silmäkulmaan.
Et ollenkaan liian hieno sinulle, äiti. Kokeile vain ja käytä hyvillä mielin, sanoi Jarmo lempeästi.
Marja sovitti saappaita eikä saanut kyllikseen ihmetellä, mistä lapset tiesivät hänen vanhojen kenkien olevan käyttökelvottomat niistä oli pohjatkin irronneet eikä rahaa uusiin ollut lainkaan.
Yhtäkkiä joku kaksosista parahti itkemään, ja isoäiti pinkaisi uusissa saappaissaan poikien huoneeseen.
Olet kyllä ihana, kiitos sinulle, Jarmo sanoi hiljaa vaimolleen. En minä olisi itse tullut ajatelleeksi asiaa.
Se oli ihan selvää. Eilen, kun äitisi tuli ovesta sisään ja näin märät jäljet lattialla ja hänen vanhat rikkinäiset kenkänsä, ymmärsin heti. Kolme tuhatta euroa oli meille paljon, mutta saadaan kyllä uusia rahoja. Sun äidille se olisi ollut mahdoton summa. Olkoon nuo kengät lämmittämässä hänen jalkojaan, Sini sanoi ja halasi miestään hellästi.
Marjan sydämessä oli lämpö: ehkä uusista saappaista, ehkä enemmän siitä, että hän tunsi olevansa edelleen tärkeä ja rakas omille lapsilleen.
