Aino, meidän välillämme kaikki on ohi! sanoi Matti jäisellä äänellä. Minä haluan oikean perheen ja lapsia. Sinä et pysty antamaan minulle sellaista. Olen jättänyt avioerohakemuksen. Sinulla on kolme päivää aikaa koota tavarasi. Kun lähdet, anna siitä merkki. Minä asun äitini luona kunnes saan asunnon kuntoon lapselle ja sen äidille. Älä ylläty, uusi tyttöystäväni odottaa lasta! Kolme päivää, Aino!
Aino jäi sanattomaksi ja tunsi maan pettävän jalkojen alta. Mitä hän voisi sanoa? Viisi vuotta he olivat yrittäneet lasta, mutta kolme raskautta olivat päättyneet surullisesti. Lääkärit vakuuttivat terveydestä, silti joka kerta jotain meni pieleen. Aino eli terveellisesti ja raskausaikana hän oli entistä varovaisempi. Viime kerralla hän menetti tajuntansa työpaikalla, eikä ambulanssi saapunut ajoissa…
Ovi paiskautui kiinni Matin jäljiltä, ja Aino, uupuneena, lysähti sohvalle. Hänellä ei ollut voimaa kerätä mitään. Minne mennä? Ennen avioliittoa hän asui tätinsä luona, mutta täti oli kuollut ja asunto myyty serkun toimesta. Palata Korpilahden kylään mummon talolle? Vuokrata? Entä työ? Kysymykset pyörivät mielessä, mutta aika vain kului.
Aamulla ovi avautui ja sisään astui anoppi Eila Virtanen.
Et nuku? Onneksi et, sanoi hän tylysti. Tulin tarkistamaan, ettet ota mukaasi mitään mikä ei ole sinun.
En aio viedä poikasi vanhoja sukkia, Aino sanoi otsa rypyssä. Haluatko käydä läpi tavarani?
Kuinka röyhkeä olet! Ennen olit niin lempeä. Minä kerroin Matille jo ensimmäisen raskauden jälkeen, ettet pysty koskaan synnyttämään.
Tulitko sanomaan sen? Pysy sitten hiljaa ja valvo.
Miksi otat astiaston? anoppi hämmästyi.
Se on minun, tädiltä peritty muisto.
Täällä on tyhjää ilman sitä!
Ei minun huoleni. Saat kuitenkin pojanpojan.
Ota vain omat tavarasi!
Kannettava tietokone, kahvinkeitin ja mikroaaltouuni ovat lahjoja kollegoilta. Auton ostin ennen häitä. Pojallasi on oma.
Sinulla on kaikkea tarpeeksi, mutta et pysty saamaan lapsia!
Ei sinun asiasi. Luulen että se oli Jumalan tahto.
Etkö kadu? Ehkä järjestit kaiken tahallasi?
Hölynpölyä. En voi edes ajatella sitä ilman tuskaa.
Aino katseli ympärilleen hänen tavaransa olivat poissa. Kampaa, meikkejä, tossuja… Hän oli unohtanut jotain tärkeää. Anopin läsnäolo häiritsi. Hän muisti kissapatsaan, muiston mummolta. Sen sisällä oli salainen lokero korvakoruille ja sormukselle eivät arvokkaita, mutta sydäntä lähellä. Matti oli pitänyt sitä pikkuasiana. Oliko hän heittänyt sen pois? Aino avasi parvekkeen oven.
Mitä etsit sieltä? anopin ääni kaikui. Ota tavarasi ja lähde jo!
Hän löysi patsaan, kaikki oli ehjää. Nyt hän saattoi lähteä.
Tässä avaimet, hyvästi. Toivottavasti emme tapaa enää.
Aino suuntasi toimistolle. Hän oli sairauslomalla, mutta pyysi lomaa.
Olemme tukenasi, sanoi esimies. Mutta ilman sinua on vaikeaa. Riittääkö kolme viikkoa? Pysy poissa töistä. Aino sulki silmänsä ja tunsi Paavon käden puristavan kevyesti, tietäen että kaiken tuskan jälkeen hänen uusi elämänsä vasta alkoi.Aino, meidän välillämme kaikki on ohi! sanoi Matti jäisellä äänellä. Minä haluan oikean perheen ja lapsia. Sinä et pysty antamaan minulle sellaista. Olen jättänyt avioerohakemuksen. Sinulla on kolme päivää aikaa koota tavarasi. Kun lähdet, anna siitä merkki. Minä asun äitini luona kunnes saan asunnon kuntoon lapselle ja sen äidille. Älä ylläty, uusi tyttöystäväni odottaa lasta! Kolme päivää, Aino!
Aino jäi sanattomaksi ja tunsi maan pettävän jalkojen alta. Mitä hän voisi sanoa? Viisi vuotta he olivat yrittäneet lasta, mutta kolme raskautta olivat päättyneet surullisesti. Lääkärit vakuuttivat terveydestä, silti joka kerta jotain meni pieleen. Aino eli terveellisesti ja raskausaikana hän oli entistä varovaisempi. Viime kerralla hän menetti tajuntansa työpaikalla, eikä ambulanssi saapunut ajoissa…
Ovi paiskautui kiinni Matin jäljiltä, ja Aino, uupuneena, lysähti sohvalle. Hänellä ei ollut voimaa kerätä mitään. Minne mennä? Ennen avioliittoa hän asui tätinsä luona, mutta täti oli kuollut ja asunto myyty serkun toimesta. Palata Korpilahden kylään mummon talolle? Vuokrata? Entä työ? Kysymykset pyörivät mielessä, mutta aika vain kului.
Aamulla ovi avautui ja sisään astui anoppi Eila Virtanen.
Et nuku? Onneksi et, sanoi hän tylysti. Tulin tarkistamaan, ettet ota mukaasi mitään mikä ei ole sinun.
En aio viedä poikasi vanhoja sukkia, Aino sanoi otsa rypyssä. Haluatko käydä läpi tavarani?
Kuinka röyhkeä olet! Ennen olit niin lempeä. Minä kerroin Matille jo ensimmäisen raskauden jälkeen, ettet pysty koskaan synnyttämään.
Tulitko sanomaan sen? Pysy sitten hiljaa ja valvo.
Miksi otat astiaston? anoppi hämmästyi.
Se on minun, tädiltä peritty muisto.
Täällä on tyhjää ilman sitä!
Ei minun huoleni. Saat kuitenkin pojanpojan.
Ota vain omat tavarasi!
Kannettava tietokone, kahvinkeitin ja mikroaaltouuni ovat lahjoja kollegoilta. Auton ostin ennen häitä. Pojallasi on oma.
Sinulla on kaikkea tarpeeksi, mutta et pysty saamaan lapsia!
Ei sinun asiasi. Luulen että se oli Jumalan tahto.
Etkö kadu? Ehkä järjestit kaiken tahallasi?
Hölynpölyä. En voi edes ajatella sitä ilman tuskaa.
Aino katseli ympärilleen hänen tavaransa olivat poissa. Kampaa, meikkejä, tossuja… Hän oli unohtanut jotain tärkeää. Anopin läsnäolo häiritsi. Hän muisti kissapatsaan, muiston mummolta. Sen sisällä oli salainen lokero korvakoruille ja sormukselle eivät arvokkaita, mutta sydäntä lähellä. Matti oli pitänyt sitä pikkuasiana. Oliko hän heittänyt sen pois? Aino avasi parvekkeen oven.
Mitä etsit sieltä? anopin ääni kaikui. Ota tavarasi ja lähde jo!
Hän löysi patsaan, kaikki oli ehjää. Nyt hän saattoi lähteä.
Tässä avaimet, hyvästi. Toivottavasti emme tapaa enää.
Aino suuntasi toimistolle. Hän oli sairauslomalla, mutta pyysi lomaa.
Olemme tukenasi, sanoi esimies. Mutta ilman sinua on vaikeaa. Riittääkö kolme viikkoa? Pysy poissa töistä. Aino sulki silmänsä ja tunsi Paavon käden puristavan kevyesti, tietäen että kaiken tuskan jälkeen hänen uusi elämänsä vasta alkoi.Aino sulki silmänsä ja tunsi Paavon käden puristavan kevyesti, tietäen että kaiken tuskan jälkeen hänen uusi elämänsä vasta alkoi.Aino sulki silmänsä ja tunsi Paavon käden puristavan kevyesti, tietäen että kaiken tuskan jälkeen hänen uusi elämänsä vasta alkoi.
