Tie uuteen elämään raskaan koettelemuksen jälkeen
Elämän vastoinkäymisistä selviytyminen ja toivon löytyminen
Olen nyt 45-vuotias, ja elämäni on muuttunut painajaiseksi: puolisoni lähti ja sai poikamme kääntymään minua vastaan. Jäin yksin vailla ketään, jonka kanssa jakaa arjen suruja tai iloja. Selviytyäkseni hankin siivoojan paikan lähikoululta, jotta voisin ansaita edes vähän ja pitää kotini. Avioeron ja oikeuskäsittelyjen aiheuttama jatkuva jännite vei kuitenkin kaiken energiani, enkä jaksanut keskittyä työhöni. Vähitellen menetin myös työni.
Kun perhe, koti ja itseluottamus olivat mennyttä, harhailin Helsingin kaduilla, tunteet sekaisin. Tunsin olevani arvoton kuin pöly, jota joskus lakaisin käytävältä. Eräänä synkkänä iltana, kun kävelin ajatuksiini uppoutuneena Mannerheimintietä pitkin, kirkas valonkajo ja jarrujen ääni rikkoivat hiljaisuuden. Auto syöksyi suoraan kohti enkä saanut itseäni liikkeelle se pysähtyi muutaman sentin päähän.
Autosta nousi pitkä, työvaatteisiin pukeutunut mies, jolla oli lempeät kasvot. Hän huudahti: Ymmärrätkö, että olit lähellä menehtyä? Olin järkyttynyt ja nyökkäsin äänettömänä. Huomattuaan olotilani hän tarjosi apua ja kehotti, etten kulkisi yksin näin myöhään. Tuolloin läheinen ratikkapysäkki toi mukanaan iäkkään naisen ja hänen koiransa. Hän tokaisi miehelle: Ole ystävällisempi, ehkä hän todella tarvitsee tukea.
“Naisella saattaa olla hätä, älkää olko kovaääninen”, vanhus sanoi.
Nämä sanat ja tämä kohtaaminen muuttivat kaiken. Pian tapasin Maijan opettajan, joka oli itse kokenut monia vaikeuksia, ja joka toimi vapaaehtoisena lähialueen päiväkodissa. Hän tarjosi minulle väliaikaisen työn. Siellä kohtasin Samulin, entisen psykologin, joka oli omistanut elämänsä auttaakseen kriisissä olevia. Hän näki minussa vahvuutta, auttoi ja toimi mentorinani sekä ystävänäni.
Samulin ohjauksessa aloin osallistua maksuttomiin vertaistukiryhmiin, kokeilin taideterapiaa ja opin uusia taitoja. Vähitellen oivalsin, että on mahdollista luottaa taas ihmisiin ja että oman arvoni määrittelee tulevaisuus, ei menneisyys. Vaikeimpienkin aikojen jälkeen elämä voi alkaa uudestaan.
– Psyykkistä eheytymistä vertaistuella
– Uusien taitojen ja taideterapian opiskelu
– Kipeiden kokemusten työstö
Samaan aikaan poikani Oskari muuttui myös. Hän koki vaikeat hetket omalla tavallaan, mutta psykologi ja rehelliset keskustelut auttoivat häntä tajuamaan, että syyt ongelmiin eivät olleet vain minussa olimme molemmat tehneet virheitä. Vähitellen ymmärryksen myötä välillemme alkoi palata yhteys.
Muutaman kuukauden kuluttua sain töitä lähikirjastosta. Siellä tapasin naisia, jotka olivat myös selviytyneet vaikeista tilanteista. Yhdessä jaoimme tarinoita, kannustimme toisiamme ja harjoittelimme uutta. Vahvuus ja luottamus kasvoivat pala palalta.
Ajan myötä elämä alkoi saada uusia sävyjä. Kirjastossa ystävystyin nuoren naisen, Karoliinan kanssa hän on aktiivinen tasa-arvon edistäjä, joka tukee naisia elämänvaiheiden myrskyissä. Karoliina huomasi tahtoni muuttaa elämäni suunnan ja kutsui minut mukaan tukitoimintaan kriisissä oleville naisille.
Voima ja halu muuttua ovat tärkeimmät edellytykset uudelle alulle, Karoliina muistutti usein.
Aloitin samalla psykologian ja sosiaalityön opiskelun, jotta voisin tukea itseäni ja muita paremmin. Opintojen kautta tapasin Päivin, kokeneen ja lämminsydämisen mentorin. Hän opetti minulle oman arvoni merkityksen ja näytti, ettei uudelle alulle tarvitse pelätä.
Vähitellen välit Oskariin syvenivät. Hän kasvoi itsenäiseksi, pohdiskelevaksi aikuiseksi. Aloimme kulkea yhdessä luonnossa, haaveilla ja puhua tulevaisuudesta. Hänen tukensa ja ystävällisyytensä inspiroivat minua päivä päivältä. Ymmärsimme: perhe, luottamus ja lämpö ovat tärkeintä.
Sain rohkeutta ryhtyä vapaaehtoistyöhön autoin lapsia, joiden perhetilanne on haastava. Omasta kokemuksesta kumpusi ymmärrys ja halu olla tukena niille, jotka tarvitsevat apua yhtä paljon kuin itse aikoinani.
Vapaaehtoistyö toi arkeeni iloa ja tarkoitusta. Huomasin esimerkkini innostavan muitakin naisia, jotka kävivät läpi samoja vaiheita. Karoliinan ja Päivin kanssa perustimme tukiryhmän, jossa jaoimme tarinoita, opiskelimme ja kuljimme yhdessä kohti parempaa.
– Vapaaehtoistyötä ja apua lapsille
– Naisten tukiryhmän perustaminen
– Inspiraatio ja itsensä kehittäminen
Eräänä päivänä sain yhteydenoton nuorelta mieheltä, joka oli kokenut samanlaisia vaikeuksia ja halusi tulevaisuudessa auttaa muita lapsia. Näin hänessä toivon kipinän ja ryhdyin hänen ohjaajakseen.
Elämässäni oli jälleen merkitystä ja voimaa. Kirjoitin artikkeleita, osallistuin seminaareihin ja jaoin kokemuksiani kannustin muita uskomaan tulevaisuuteen ja omiin voimavaroihinsa. Välillä kirjoitukseni liikuttivat muita ja toivat heille lohtua.
Oskari puolestaan seurasi tekemisiäni ja lähti toteuttamaan omia unelmiaan. Hän haki opiskelemaan taloustieteitä Helsingin yliopistoon ja teki suunnitelmia tulevaisuutta varten. Meistä tuli tiivis tiimi, joka jakoi haaveet ja antoi tukea.
Ajan myötä syvennyin yhteiskunnalliseen toimintaan nuorten naisten ja äitien hyväksi. Vedimme työpajoja ja jaoin sekä tietoa että omia kokemuksiani jotta jokainen nainen näkisi voimansa ja uskaltaisi muutokseen.
Kerran sain puheenvuoron suuressa tapahtumassa, joka käsitteli sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Kerroin oman tarinani, ja annoin kuulijoille toivoa ja rohkeutta toimia. Se hetki näytti, kuinka tärkeänä ihmiset pitivät kokemuksistani ammennettua kannustusta.
Yksityiselämässä välit Oskariin pysyivät lämpiminä ja keskustelimme usein haaveistamme. Matkasimme yhdessä, vietimme aikaa ja etsimme yhteistä suuntaa. Ymmärsin: olennaista on rakkaus, perhe ja kyky jakaa lähimmäisille iloa.
Myöhemmin aloin kirjoittaa, jotta kokemukseni jäisi elämään ja muutkin löytävät voiman suunnanvaihtoon. Artikkelini ja pienet kirjani rohkaisivat naisia jatkamaan, vaikka vastoinkäymiset painaisivat.
Tärkeä huomio: Jokainen kokemus, myös vaikein, voi kääntyä voimaksi, toivoksi ja rakkaudeksi. Pitää arvostaa omaa matkaansa ja uskoa hyvään muutokseen, sillä eläminen on juuri sitä täysi, kaunis ja merkityksellinen.
Niin elämäni koostuu esteistä ja oivalluksista, jotka ovat antaneet muodon rohkeudelleni ja viisaudelleni. Olen kiitollinen jokaisesta kokemuksesta sillä ne ovat tehneet minusta tämän ihmisen. Uudet mahdollisuudet ja kohtaamiset odottavat, ja ennen kaikkea: elän hetkessä ja uskon valoisaan tulevaisuuteen.
