Äitini suvussa on paljon väkeä. Hänellä oli kuusi sisarusta, joista kolme elää enää. Äiti ja yksi tädeistäni asuvat samassa pienessä kylässä täällä Pohjois-Savossa. He tekevät kesät raskasta työtä, ja talvella elävät siitä mitä kesällä ansaitsevat sekä oman kasvimaansa antimilla. Meillä molemmilla perheillä on omat kasvimaat, joita hoidetaan yhdessä.
Toinen äidin siskoista muutti nuorena kaupunkiin. Hänellä on nyt tilava kerrostaloasunto Kuopion keskustassa sekä mökki Kallaveden rannalla. Hänen miehensä toimii rakennusalan yhtiön johtajana. Ei heilläkään aina ole ollut näin hyvin ennen asuivat maalla, ja äitini sekä toinen tätini auttoivat heitä aina minkä pystyivät. Mutta kun kaupungin elämä sujui paremmin, he unohtivat meidät täällä kyliä nuhjuisissa taloissamme.
Äiti sai eräänä päivänä sattumalta kuulla, että hänen siskonsa oli naittanut tyttärensä, Kaisan. Äiti oli ensin pöyristynyt, mutta päätti nopeasti teeskennellä tietävänsä, ettei joutuisi kylillä noloon asemaan. Kuka nyt ei nolostuisi, jos oma sisko ei vaivaudu pyytämään häntä tyttärensä häihin?
Kotona äiti kertoi tästä kaikki toiselle tädilleni, Leenalle. Leena järkyttyi yhtä paljon olihan heidänkin panoksensa perheen hyväksi suuri vuosien varrella. He päättivät soittaa kaupunkiin ja onnitella siskoa, siinä toivossa että tämä tuntisi piston sydämessään. Mutta sisko vastasi vain lyhyellä kiitos ja sulki puhelimen.
Silti jokin hänessä liikahti, sillä pian hän saapui meille käymään yhdessä tyttärensä Kaisan ja vävynsä Juhon kanssa. Toivat mukanaan kallista naudanlihaa ja pullon viiniä. Mutta äiti oli niin loukkaantunut, ettei päästänyt heitä kunnolla sisään, vaan ajoi koko porukan ulos ovesta. Äiti sanoi, että jos kerran olemme heille liian maalaisia ravintolaseuraan, eivät he ole tervetulleita myöskään meidän taloon.
Kaupunkiin muuttaneen tädin mies totesi vielä ovella, että olihan häntäkin nolottanut ajatus, että jos tulisimme heidän juhliinsa, koko ravintolassa olisi vain sianlihan tuoksua. Se loukkasi äitiä syvästi. Hän sanoi, etteivät nämä enää koskaan saa tulla meille kylään, eikä halua nähdä heitä enää. Toinen tätini Leena asettui äidin tueksi ja vannoi, ettei halua olla tekemisissä heidän kanssaan enää koskaan.
Näin perheriidat elävät ja korvissa kaikaa, kun suomalaiset sukujuuret törmäävät toisiinsa.
