Kuule, mun pitää kertoa sulle aika uskomaton juttu, mikä tapahtui meidän perheessä viime viikolla. Eli, äidilläni on iso suku hänellä oli kuusi sisarusta, mutta nyt heitä on elossa enää kolme. Äiti ja yksi hänen siskoistaan, Marja, asuu täällä samassa kylässä. Molemmat tekevät kesäisin töitä ja talvet mennään pitkälti kesästä kertyneiden säästöjen ja puutarhan antimien varassa. Meillä ja heillä on myös perunamaa ja kasvimaa, niin kuin meillä täällä maalla usein on.
Toinen äidin sisko, Sirkka, taas on lähtenyt aikanaan kaupunkiin. Hänellä siellä iso kerrostalokämppä ja kesämökki järven rannalla. Sirkalla on ollut enemmän onnea duunien suhteen, hänen miehensä Esko on rakennusfirman johtajana. Ei se heilläkään aina helpolla ole mennyt, nuorina olivat ihan samanlaisia maalaisia kuin mekin, ja äiti sun muut sukulaiset auttoi heitä paljon silloin kun niitä apuja tarvittiin.
No sitten käy niin, että äiti kuulee ihan sattumalta, että Sirkka on naittanut tyttärensä, Venlan, ja tehnyt siitä aika ison juhlan kaupungissa. Äiti oli ihan hämillään eikä meinannut uskoa korviaan. Lopulta se päätti teeskennellä tietävänsä koko jutusta jo etukäteen, koska sitä hävetti muiden kyläläisten edessä, ettei edes omia sukujaan ollut kutsuttu.
Kotona äiti sanoi tästä Marjalle, ja Marja oli vähintään yhtä järkyttynyt, suorastaan loukkaantunut! Sitten ne yhdessä päätti soittaa Sirkalle ja onnitella kuitenkin, varmaan vähän sillä ajatuksella että ehkä se saisi Sirkalle edes vähän huonoa omaatuntoa. Sirkka vaan tokaisi vähän jäisesti kiitos ja lopetti puhelun nopeasti.
No, seuraavana viikonloppuna Sirkka päätti silti tulla kylään, muka hyvittämään asian toi sitten kassissa kallista naudanlihaa ja pullon viiniä Helsingin Stockalta. Mutta äiti oli vielä tosi loukkaantunut ja laittoi suoraan Sirkankin takaisin pihalle tyttärensä ja hänen miehensä kanssa. Äiti sanoi, että jos kerran häpeävät meitä, maatilan väkeä, eivätkä kutsuneet häitä juhlimaan yhteiselle aterialle, niin sitten ei tarvitse meidänkään tuvassa käydä.
Sitten Sirkka otti vähän nokkiinsa ja hänen miehensä Esko puki sen vielä sanoiksi: hän sanoi jotenkin niin, että teidän kanssa kun menisi johonkin Helsingin ravintolaan, siellä kaikki haistaisivat heti maalaiselämän ja possunpaistin. Siinä vaiheessa äiti pimahti kunnolla ja sanoi, ettei halua koskaan enää nähdä Sirkkaa eikä tätä hienoa porukkaa. Marja seisoi äidin rinnalla ja sanoi, että eipä meidänkään tarvitse enää Sirkkaa muistaa, vaikka joskus on apua jaettu.
Niin siinä sitten kävi, että yksi käynti nyrjäytti koko suvun. Tälläistä se on, kun eri maailmat kohtaa eikä osata arvostaa toisiaan. Ja arvaat varmaan, että tästä jutusta tullaan kyllä puhumaan vielä koko kylässä pitkään.
