Kun työkaverini kutsui minut häihinsä, olin ollut töissä kustantamossa hieman yli neljä kuukautta. Olimme ystävystyneet Nellan kanssa jo heti ensimmäisinä päivinä uudessa työssäni. Hänen avopuolisoonsa, Olaviin, en ollut aiemmin tutustunut, mutta päätin ilahtuneena ja uutta mekkoani ajatellen tarttua kutsuun. Mukaan juhliin oli kutsuttu myös muutama muu kollegamme, joiden kanssa saavuin paikan päälle. Olimme hieman myöhässä, ja kun astuimme juhlasaliin, vieraat olivat jo istuutuneet pöytiin.
Häävieraita oli yli sata, juhlasali oli kauniisti koristeltu ja pöydät notkuivat herkkuja: lohipiirasta, poronkäristystä ja karjalanpiirakoita, kaikkien iloksi. Eniten minua kuitenkin jännitti ilta kokonaisuutena. Heti kun näin Nellan sulhasen, Olavin, sydämeni pamppaili enkä pystynyt ajattelemaan selkeästi. Rakastuin päätä pahkaa, eikä tunne jäänyt yksipuoliseksi. Ilta meni sumuisissa tunnelmissa; posket punaisina, sydän rinnassa hakaten, en saanut syödyksi enkä juoduksi.
Päätin lähteä kotiin jo aikaisin, koska sydämeni oli liekeissä ja kaipasin hetken hengähdystä. Seuraavana iltana, kun poistuin työpaikan ovista, Olavi odotti minua pääsisäänkäynnillä. Nella oli lomalla, eikä siis töissä paikalla.
Olavi tuli luokseni sanomatta sanaakaan, tarttui käteeni ja johdatti minut autolleen. Hän painoi minut hiljaa itseään vasten ja suuteli minua varoittamatta eikä minulla ollut voimia vastustaa. Suutelimme pitkään ja keskustelimme tuntikausia, kadoten hetkeen. Lopulta päädyimme minun kotiini, jossa meidän tarinamme todella alkoi. Olavi vannoi eroaavansa vaimostaan ja menevänsä kanssani naimisiin.
Juuri näin kävikin. Hän keskusteli kotonaan Nellan kanssa, pakkasi tavaransa ja muutti luokseni. En koskaan kysynyt, mistä he puhuivat, enkä pyytänyt muisteloita menneestä.
Me avioiduimme pian ja ostimme oman kodin Helsingistä. Olemme olleet yhdessä jo yli kolme vuotta. Sanomattakin selvää, että irtisanouduin työstäni välittömästi. Voin vain kuvitella, kuinka moni suomi minut alimpaan maanrakoon! Olavin ex-vaimo oli ollut töissä kustantamossa vuosia, minä olin vasta tullut taloon. Ymmärrettävästi kaikki säälivät häntä. En tiedä miten Nella nykyään elää, emme ole mieheni kanssa koskaan palanneet aiempiin aikoihin.
Me päätimme Olavin kanssa aloittaa puhtaalta pöydältä. Tänään olen täysin onnellinen. Monet povailivat meille lyhyttä avioliittoa, mutta olemme yhä yhdessä joka päivä täynnä rakkautta ja iloa. Kaiken tämän koettuani ymmärrän nyt, että joskus omasta onnesta pitää taistella. Jokainen ansaitsee toivon ja uuden alun, eikä puhdas onni koskaan synny ilman rohkeutta tehdä vaikeita valintoja.
