Tänä aamuna 18-vuotias suomalainen tyttö synnyttää tytön. Sen jälkeen hän täyttää lomakkeen, tilaa taksin ja lähtee synnytysosastolta katsomatta taakseen. Hän ei osaa kuvitellakaan, millainen yllätys vauvaa vielä odottaakaan.
Kun saavumme mieheni kanssa illalla Naistenklinikan sairaalaan, supistukset ovat jo voimakkaita ja sydämissämme kuplii ilo neljäs lapsemme on aivan pian tulossa. Perheemme on jo valmiiksi suuri ja eloisa.
Meidän toinen ja kolmas lapsemme ovat identtiset kaksoset, mikä oli kunnolla yllättävä asia, sillä kumpikaan suvussamme ei tuntenut kaksostapauksia. Seuraavan raskauden aikana meillä oli tapana vitsailla: Ehkä nytkin tulee kaksoset?
Isovanhemmat ottavat uutisen vastaan hienosti ja auttavat meitä ensimmäisinä päivinä. Toisessa ultrassa kätilö vakuuttaa, ettei kaksosia tällä kertaa odoteta.
Lopulta syntyy meidän neljäs ninjamme yksi lapsi. Kaikki huolet haihtuvat nopeasti. Sijoitumme omaan huoneeseen, jonka mieheni maksoi etukäteen.
Muutamaa tuntia myöhemmin minulle tuodaan vauva syötettäväksi. Yhtäkkiä osastonhoitaja astuu huoneeseen huolestunut ilme kasvoillaan ja sanoo: Nyt on ilmennyt eräs ongelma
Samana aamuna 18-vuotias suomalainen nuori synnyttää tytön, laittaa allekirjoituksensa luovutuslappuun ja poistuu sairaalasta taksilla.
Hän ei pysty kävelemään kunnolla synnytyksen jälkeen, mutta haluaa ehdottomasti lähteä heti, eikä suostu jäämään hetkeäkään pidempään. Lopulta meidän piti antaa hänen mennä.
Tyttö syntyy terveenä ja kauniina. Ajattelen: Olet aina toivonut kaksosia Olisiko tässä sinulle se toinen?
Voisimme kirjata paperiin, että tämäkin olisi sinun Mutta en halua, että vauva päätyy lastenkotiin. Millaista elämää se olisi pienelle? Sydämeni särkyy ajatuksesta Eihän se olisi lainmukaista.
Virallinen adoptio voitaisiin toki laittaa alulle, mutta se saattaa kestää kuukausia eikä mitään takeita ole. Sillä välin lapsi joutuisi laitokseen.
Se tuntuu todella surulliselta. Olen rehellisesti sanottuna ymmälläni koko tilanteesta. Tunnen osastonhoitaja Tarja Lehtosen hyvin; hän on lämmin ja ymmärtäväinen ihminen. Olemme jutelleet paljon myös työn ulkopuolella.
Ehkä siksi hän nyt uskalsikin kysyä minulta näin vaikean asian.
Nuori äiti valitsee lähteä heti synnytyksen jälkeen pois; Vauva on terve ja tarvitsee rakkautta; Adoptioprosessi kestää ja lopputulos on epävarma; Osastonhoitaja tarjoaa tukeaan ymmärryksestä ja myötätunnosta.
Tämän tarinan ydin muistuttaa elämän mutkikkuudesta ja siitä herkkyydestä, joka liittyy uuden ihmisen syntymään.
Lopuksi haluan sanoa: uuden elämän syntymä on aina tapahtuma, joka herättää toivoa ja tunnetta, mutta elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Usein joudumme kohtaamaan vaikeita ja arvaamattomiakin polkuja, jolloin tarvitsemme toistemme myötätuntoa ja tukea. Tämä koskettava tarina saa miettimään, miten tärkeää on säilyttää ihmisyys kaikkein monimutkaisimmissakin tilanteissa.
