SYDÄN ALKAA TAAS LYÖDÄ
Aila sai tyttärensä Oonan, eikä kukaan oikein tiennyt isää. Voisi sanoa, että Aila “kompastui” ennen avioliittoa.
Kyllä, Ailaa piiritti ahkerasti eräs nuori mies. Avioliitosta ei kuitenkaan puhuttu, mutta hän oli komea ja kohtelias.
Aila vei ihastuksensa käsipuolessa ylpeänä talonsa ohi kulkevien mummojen, jotka istuivat pihapenkillä kuin auringonkukat ja käänsivät päänsä kaikkien ohikulkijoiden perään.
Nuorimies ei käynyt töissä. Hän halusi leijua elämässä kuin perhonen. Aila ruokki ja juotti häntä sekä jakoi sänkynsä tämän kanssa. Hän olisi valmis ollut vaikka matoksi tämän miehen jalkoihin.
Mutta eräänä päivänä nuori mies ilmoitti, kuinka tylsää hänellä oli Ailan kanssa, ettei häntä arvostettu tarpeeksi ja että Aila voisi vaikka joskus viedä hänet ulkomaille, jos todella rakastaa
Aila itki viikon. Sitten hän repi ja poltti kaikki kuvat siitä “rakastamattomasta”. Kuukauden verran Aila suri yksin. Sitten hän tapasi Veikon.
Eräänä aamuna, kun Aila oli myöhässä töistä ja seisoi levottomana bussipysäkillä, viereen pysähtyi taksi. Kuljettaja avasi oven ja tarjosi kyytiä. Aila hyppäsi sisään empimättä.
Matkalla kuljettaja alkoi jutella. Aila arvioi miehen hetkessä: keski-ikäinen, siisti, ajettu parta, lyhyt tukka, huolella silitetty paita. Ja mikä tärkeintä, tämä taksikuski oli tavattoman kohtelias. Kaikesta huomasi huolehtivan naisen kädenjäljen Aila ajatteli, että se oli varmaan miehen äiti.
Veikko niin hän esittäytyi oli kaikessa entisen poikaystävän vastakohta. Aila antoi hänelle numeronsa mielihyvin. Hän toivoi tapaavansa uudelleen. Se jäikin ainoaksi ilmaiseksi taksikyydiksi.
Aila ja Veikko alkoivat tapailla. Veikko toi Ailalle kukkia, antoi lahjoja, rakasti lempeästi.
Keväällä he kävelivät yhdessä metsässä. Olo oli kevyt ja iloinen. Aila alkoi kerätä valkovuokkoja. Veikko liittyi mukaan, kun näki Ailan riemun. Kun kukat olivat kerätty, Aila istui autoon pienen kimppunsa kanssa, ja Veikko, joka ajoi, asetti oman ison kukkakimppunsa hellästi takapenkille. Ailalle tuli mieleen: Vaimolle. Hän ei uskaltanut kysyä, ehkä mies olikin naimisissa. Aila oli jo tottunut Veikon huomaavaisuuteen, eikä halunnut rikkoa itsepetosta. Hän vaikeni.
Pian Veikon vaimo ilmestyi Ailan ovella. Mukanaan hänellä oli kaksi pientä lasta.
Tässä, hyvä neiti, kasvata heidät! He rakastavat isäänsä kovasti!
Aila hämmentyi ja sai vaivoin sanotuksi:
Anteeksi, en tiennyt, että Veikko on naimisissa. En aio rikkoa perhettänne, enkä asetu toisen katon alle.
Samana iltana Aila erosi naimisissa miehestä.
Seuraava rakkaus oli Lasha.
Hän oli georgialainen, tuli ja meni Ailan elämästä kuin myrskytuuli.
Lasha ja Aila tutustuivat ystävän syntymäpäivillä. Lasha hurmasi Ailan sielun ja sydämen, eikä Aila vastustellut vaan antoi periksi tämän miehen karismalle.
Lasha sai Ailan sydämen lämpenemään avoimuudellaan, anteliaisuudellaan ja elämänilollaan. Hänen kanssaan elämästä ei tullut ikinä harmaata. Juhlia riitti eikä murheita näyttänyt olevan laisinkaan. Aila olisi voinut juosta Lashan perässä vaikka maailman ääriin. Mutta
Vuoden verran Lasha kantoi Ailaa käsillään. Sitten lähti Georgiaan, ei kotiutunut Suomessa. Syitä oli monia: ilmasto ei sopinut, ehkä sairas äiti kutsui
Aila jäi tunnekuohun jälkeen taas yksin ja päätti, että riittää jo kärsimys. Elän mieluummin yksin. Silloin ei ainakaan tarvitse itkeä.
Ja juuri kun Aila sopeutui yksineläjän osaansa, hän sai tietää odottavansa uutta elämää. Uutinen sai hänet järkyttymään kuka on tulevan lapsen isä? Kuinka jatkaa elämää? Kuinka pysyä järjissään?
…Sitten syntyi tyttö. Aila antoi tytölleen nimeksi Siiri. Siiristä tuli kaiken tarkoitus. Lapsi muistutti Lasha:lla samat kiharat, tummat silmät ja hurmaava hymy. Jostain syystä tämä ilahdutti Ailaa. Ehkä siksi, että Lasha oli ollut hänelle erityinen. Siiri sai Ailan mieleen onnenhetket, jolloin mikään ei painanut.
Välillä teki mieli ulvoa yksinäisyydeltään ja kateudesta naimisissa oleville ystäville. Mutta Siirin kasvattaminen vei suurimman osan ajasta, eivätkä kyyneleet ehtineet tulla tielle.
…Syksyllä Siiri meni kouluun.
Siiri istutettiin samalle pulpettiriville Matin kanssa. Siiri ei pitänyt Matista heti ensisilmäyksellä. Matti puolestaan haukkui tyttöä kiharapääksi hömelöksi.
Lapset eivät aluksi tulleet toimeen. Opettaja joutui vaihtamaan heidän paikkojaan, mutta Siiri ja Matti löysivät silti tappelun aihetta välitunnilla.
Aila meni kysymään koululta, miksi tytär tuli kotiin naarmuilla.
Opettaja myönsi kantavansa syyllisyyttä ja antoi Matin osoitteen, sopikaa asia vanhempien kesken.
Aila meni päättäväisenä puolustamaan Siiriä. Hän astui osoitteeseen ja ovensuussa seisoi nuori mies, joka kuivasi käsiään keittiöpyyhkeeseen.
Tervetuloa. Käykää peremmälle, keitän teille kahvit mutta ensin ruokin poikani, sanoi mies ja hävisi keittiöön.
Aila otti kengät pois ja astui pieneen olohuoneeseen. Kävi selväksi, ettei täällä asunut vaimo. Tavarat lojuivat pitkin poikin, pöly leijui ja huoneessa leijui tupakan haju.
No, johan on ajatteli Aila.
Isäntä palasi tarjotin käsissään, jolla höyrysi kaksi kuppia tuoksuvaa kahvia.
(Tämän kahvin Aila muistaa aina.)
Mikä tuo noin kauniin naisen kylään? kysyi isäntä.
Olen Siirin äiti, Aila aloitti.
Aa, ymmärrän. Poikani Matti on ihastunut tytärtänne, mies naurahti.
Siksi Siirillä onkin naarmut poskissa? hyökkäsi Aila.
Hm, anteeksi, en ymmärrä mies ihmetteli aidosti.
Toivon, että puhut pojallesi tästä. Kiitos kahvista, sanoi Aila ja lähti.
Lupaan selvittää. Älä huoli, mies rauhoitteli.
Pikku riiviö istui hiljaa keittiössä.
Aila palasi kotiin.
Yön Aila valvoi. Hän muisteli kohtaamistaan Matin isän kanssa. Kodikas mies, lämmin hymy, huomaavainen olemus. Kahvi, joka oli tuoksultaan unohtumaton ei yksikään mies ollut tarjonnut Ailalle kahvia, vain skumppaa ja viiniä. Aila huomasi mielessään siivoavansa pienen asunnon, laittavansa kukkasen ikkunalaudalle ja tunsi halun silittää Matin päätä hellästi.
Aamulla Aila heräsi hyvällä mielellä. Hän pyysi Siiriä olemaan ystävällinen Matille.
Viikot kuluivat
Vanhempainillassa Aila tapasi uudelleen tämän haaveidensa miehen. Nyt selvisi, että Matilla ei ollut äitiä miksi muuten isä olisi vanhempainillassa yksin?
Tämä rohkaisi Ailaa lähestymään miestä.
Matin isä tarjoutui saattamaan Ailan ja Siirin kotiin, oli joulukuun pimeä ilta. Aila vastasi viipymättä:
Kiitos!
Mies esittäytyi:
Jarmo.
Hauska tutustua. Olen Aila, ilostui Aila.
Ilmeisesti Ailasta tuli Jarmollekin mieluinen.
Jarmo ehdotti, että he viettäisivät yhdessä uudenvuoden. Aila tuumi, ettei hänellä ollut enää mitään hävittävää. Prinssiä hän ei ollut odottanut enää vuosiin…
Kuinka kauan pitää pelätä polttavansa näppinsä, kun maidonkin kaataa pois? Seitsemän yksinäistä vuotta oli kasvattanut Ailasta rohkean.
Myöhemmin Jarmo kertoi avioerostaan: ex-vaimo nai hänen parhaan ystävänsä, eikä Jarmo luopunut pojastaan.
Jarmo ei ollut arvannut, miten kaipaisi vaimon läheisyyttä ja miten Matti kaipaisi äitiä. Lopulta Jarmo tunnusti rakkautensa Ailaan.
Kävi ilmi, että Jarmo oli ajatellut Ailaa jatkuvasti tuon ensikohtaamisen jälkeen.
Jarmo näki Ailassa hyvän vaimon ja Siirin huolehtivana äitinä pojalleen.
Aila ja Siiri muuttivat Jarmon luokse, mutta ennen sitä pyydettiin lasten suostumus. Siiri ja Matti nyökkäsivät vaivalloisesti.
Elämä pyörähti aivan uuteen vauhtiin. Jarmo oli onnesta soikea. Perhe osti tilavan asunnon Helsingistä. Aila piti kodista ja lapsista huolta.
Siiri ja Matti kasvoivat rakkaudessa. Aila helli heitä jokaista. Danii… Mattia hän piti omana lapsenaan.
Jarmo ihaili Siiriä hän kohteli tyttöä kuin omaa.
…Ajan myötä lapset kasvoivat. Ja Matti sekä Siiri menivät naimisiin.
Jarmo ja Aila antoivat siunauksensa tähän yllättävään liittoon. Nuoret päättivät viettää kuherruskuukautensa Pariisissa. Aila ehdotti Jarmolle, että hekin lähtisivät yhdessä etelän lomalle.
Jarmo epäröi.
Osta mieluummin itsellesi jotain tuolla rahalla, Aila.
Jarmo-rakas, nyt vihdoin saisimme olla kahdestaan! Eikö voitaisi hengittää vapaasti edes tämän kerran? Aila pyysi.
Jarmo myöntyi Ailan pyyntöihin.
He viettivät viikon Hangon rannalla.
Viikko oli onnea ja iloa. Jarmo hemmotteli Ailaa, toi kukkia, antoi kohteliaisuuksia, julisti rakkauttaan
Lähtöpäivän aamuna he lähtivät rannalle. Aamu oli varhainen, kukaan muu ei ollut liikkeellä. Jarmo suuteli Ailaa hellästi ja sanoi sitten surumielisesti:
Rakas, minä rakastan sinua niin paljon
Menen vielä uimaan nopeasti.
Aila ei enää koskaan nähnyt Jarmoa.
Jarmo hukkui.
Pelastajat eivät löytäneet häntä, vaikka meri oli tyyni.
Aila palasi kotiin yksin. Häntä sokaisi suru. Yllättävä ja absurdi onnettomuus muutti Ailan elämän.
Miksi juuri Jarmolle? Hänhän ui niin hyvin. Miksi juuri 55-vuotiaana jäi leskeksi? Miksi en rannalla sanonut rakastavani häntä hullun lailla?
Niin, Jarmo silloin hyvästeli minua, mutta en ymmärtänyt
Monta “miksi?” jäi leijumaan tuuleen.
Aila sulkeutui itseensä. Merestä tuli vihollinen. Elämä menetti värinsä. Mikään ei tuntunut tärkeältä. Ei ollut edes hautaa, johon käydä.
Ailan sielu hajosi sirpaleiksi. Hengittäminenkin teki kipeää. Sanontakin pitää paikkansa: mieluummin seitsemän kertaa kärsii tulessa kuin kerran jää leskeksi. Puhe siitä, että aika parantaa ei pidä paikkaansa. Aika vain peittää tuskan, mutta syvä kaipuu jää. Kun hetken kuvittelee toipuneensa, tulee suru uudestaan esiin. Muistot eivät päästä irti, vaan nostavat surun aina uudelleen esiin.
Aila pitelee käsissään kahta pientä lasta: Katri ja Mikko, hänen 3-vuotiaat lapsenlapsensa. Perhe kävelee syksyisessä puistossa.
Heillä on tapana käydä aina kahvilassa retken lopuksi. Aila ostaa jäätelöt Katrille ja Mikolle, ja itselleen kupin kahvia juuri sitä samaa, tuoksuvaa ja vahvaa. Sen haju saa Ailan pään kevyeksi; hän tuntee kuin Jarmo olisi vieressä, näkisi ja tuntisi kaiken
Vuosien tuskan jälkeen, kaiken hiljaisesti hyväksyen, Aila kiitti elämää siitä, mitä oli saanut: kaksikymmentäviisi vuotta naisen onnea Jarmon rinnalla.
Elämä loppuu aikanaan, mutta rakkaus ei koskaan katoa. Ja siitä Aila ammensi voimaa jatkaa sydän sykkien uudelleen elämälle.
