Tuula meni naimisiin kaksikymppisenä, ja kaksikymmentäkaksivuotiaana hän sai ensimmäisen ja ainoan lapsensa. Tuula ei erityisemmin välittänyt lapsista eivät olleet hänen juttunsa. Kun poika syntyi, Tuula ja hänen miehensä antoivat lapsen Tuulan äidille hoidettavaksi. He lähettivät mummolle rahaa kerran kuussa, ja nauttivat elämästään omalla tavallaan. Pari vuotta myöhemmin joutuivat hakemaan pojan kotiin mummo oli kuollut. Tuula suutui pojalleen. Hän laittoi pojan päiväkotiin, ettei tarvitsisi nähdä häntä niin usein, ja myöhemmin hän pääsi sujuvasti esikoulun kautta alakouluun.
Koulussa poikaa kiusattiin ei osannut lukea eikä kirjoittaa. Opettajat yrittivät kutsua vanhemmat koululle, mutta Tuulan kalenterissa ei ollut tilaa. Jonain päivänä Tuulan mies sentään ilmestyi vanhempainiltaan. Opettajat tarttuivat tilaisuuteen ja kertoivat isälle pojan kommelluksista. Kun isä palasi kotiin kokouksesta, hän kävi pojan kimppuun vyön kanssa, suomalaisella perintöotteella. Kun poika lopulta pääsi koulusta, Tuula lähetti hänet töihin tehtaalle. Siellä poika tapasi tulevan vaimonsa. Tehtaan johto antoi nuorelle parille asunnon suomalainen tehdas teki yleensä asiat tyylillä.
Kun Tuulalle tuli lastenlapsia, hän oli yhtä välinpitämätön kuin ennenkin. Joskus hän saattoi laittaa jouluna tai juhannuksena vähän rahaa lapsenlapsen tilille. Lopulta tuli Tuulan eläke ja hän halusi järjestää kunnon kahvituksen. Siispä hän päätti pyytää pojaltaan palvelusta. “Laitoin sulle vähän euroja tilille. Osta Marjan kanssa kunnon sapuskat ja koristeet. Juhlin mun eläkejuhlaa teillä.” “Joo äiti.” Poika ja hänen vaimonsa lähettivät lapset mökille, etteivät häiritsisi juhlia, ja ryhtyivät valmisteluihin.
Kun kaikki oli valmista, Tuula saapui paikalle. Hän oli ihan tyytyväinen jopa vähän ylpeä. “Ihan kelpaa, nyt menkää te sinne keittiöön. Vieraat tulee pian ja pitää ottaa heidät vastaan istutaan sitten, kun kaikki ovat lähteneet.” Poika ja miniä tottelivat ja menivät keittiöön. Vieraat söivät, joivat, ja tanssivat koko yön. Kun kaikki lopulta lähtivät, Tuula astui keittiöön ja totesi, “Yksi pala kakkua jäljellä, jakakaa se puoliksi. Minulle tuli huono olo, lähdetään kotiin, en voi istua teidän kanssa.” Poika oli syvästi loukkaantunut.
Viikkoa myöhemmin Tuula soitti: “Poika, minut viedään sairaalaan leikkaukseen. Tuo minulle vähän tavaroita, laitan sulle listan.” “Ei, me lähdetään lomalle Marjan kanssa. Sähän tiedät, soita vaikka isälle. Moi.” Lopulta joku kertoi Tuulalle suoraan, ettei maailma kiertänyt hänen ympärillään ja ties mitä Tuula ajatteli, mutta ehkä sisu alkoi vihdoin rakoilla.
