Kollegat ja ystävät katsoivat Aamua kateellisina hän oli hurmannut itseään huomattavasti vanhemman ja varakkaan miehen. Ilkka oli viittätoista vuotta vanhempi ja johti firmaa, jossa Aamu työskenteli.
Juuri tullut taloon ja jo menossa naimisiin, supistiin käytävillä.
Köyhän tytön onni, naurettiin perään.
Totta tosiaan.
Aamu ei halunnut huudella suhteestaan pomoon. He olivat alkaneet tapailla jo ennen kuin Aamu haki töihin hänen yhtiöönsä eikä hän tiennyt, ketä firman johdossa oli, vaan meni haastatteluun täysin tietämättömänä. Ilkka kuitenkin vakuutti, ettei ollut osallistunut valintaan, vaan henkilöstöpäällikkö oli poiminut hakijoista kokemus ja ansioluettelo edellä.
Vasta myöhemmin Aamu sai tietää kenen kanssa oli tekemisissä ja pyysi Ilkkaa pitämään heidän suhteensa salassa. Mutta salaisuudet eivät Suomessa kestä: pian kaikki tiesivät Romanssista, ja joka kolmas supatti leskimiehestä ja nuoresta kaunottaresta.
Aamu ei koskaan itse korostanut kauneuttaan, vaan uskoi, että oli ansainnut työnsä omin voimin. Mutta juorukellot puhuivat muuta.
Ei ollut Ilkan ensimmäisestä vaimon kuolemasta kuin pari vuotta, ja nyt mies jo kosii, puhkui yksi, toinen jatkoi,
Mikäs tässä, perijätärltä perijäksi.
Ilkan ensimmäinen vaimo, Katri Kivinen, oli ollut yrityksen perustaja ja asunut Ilkan kanssa kymmenen vuotta, kunnes menehtyi onnettomuudessa, jättäen Ilkalle sekä yrityksen että huomattavan perinnön. Menetys teki Ilkasta halutun sulhasen, mutta aluksi hän vetäytyi täysin. Juuri tuo surullinen arvokkuus teki hänestä vielä kiinnostavamman naisten silmissä.
Komea ja uskollinen, ihan kuin joutsen yksin, huokailtiin takkien lomasta, kun Ilkka kulki ohi.
Ei Ilkka miesten mittapuulla ollut mikään sydäntenmurskaaja. Suurempi vetovoima oli hänen tilinsä euromäärässä. Mutta Aamu ei ollut rakastunut rahan takia.
He tapasivat lähes nolosti: Ilkka törmäsi Aamun kantamuksiin Prismassa, kuljetti ostoskärryä ilkeästi hänen sukkahousujensa ja mokkakenkiensä päälle vieläpä sätti, kun Aamu oli muka änkenyt kassajonoon etuilemaan.
Mutta Aamu piti puolensa. Hän vastasi napakasti, eikä pian käynyt ilmi, että Ilkka maksoi hänen ostoksensa ja juoksi koko kauppakeskuksen halki pyytääkseen anteeksi.
Oletko kiltti ja annat anteeksi? Oli vain todella raskas päivä, Ilkka pyysi. Voinko kantaa kassisi autolle?
Kiitos ei, ajan itse, Aamu tokaisi, vaikka todellisuudessa ei autoa omistanut. Hän odotti bussipysäkillä vasta kun Ilkka oli mennyt menoaan, mutta tämä löysikin hänet samalta kadulta.
Tule kyytiin, Ilkka ehdotti.
En kiitos.
En liiku tästä, ennen kuin tulet autooni, hän sanoi päättäväisesti ja tukkikin pysäkin. Lopulta, painostuksen ja muiden ihmisten ohjailtua, Aamu suostui.
Ilkka osoittautui kelpo mieheksi kun ei huutanut eikä ajanut kärryillä varpaille. Aamusta tuntui, että heistä olisi voinut tulla ystäviäkin. Mutta Ilkka halusi enemmän. Hän ihastui Aamuun, vaikka oli uskonut, ettei vaimonsa Katri Kan jättämän tyhjyyden jälkeen voisi koskaan löytää ketään niin sopivaa rinnalleen. Mutta Aamussa oli jotain erilaista ei lainkaan Katri Kan kaltainen, ei ulkonäössään eikä luonteessaan. Silti joku Aamussa sykähdytti miestä niin, että hän alkoi hakeutua tämän lähelle ja pian joka aamu kävi hänen ovellaan odottamassa. Lopulta Aamu suostui tapaamiseen. Sitten hän päätyi työpaikalle Ilkan firmaan. Sattumaako? Ehkä.
Ilkka ei viitsinyt miettiä, mitä muut työntekijät heidän suhteestaan ajattelivat. Hän oli onnellinen eikä halunnut piilotella. Kalliita lahjoja Ilkka ei Aamulle tuonut, mutta huomiosta tytön ei ollut puutetta.
Aamua ilahdutti etenkin se, miten Ilkka häntä katseli. Hän piti myös isosta asunnosta Helsingin sydämessä, uudesta autosta ja turvatusta tulevaisuudesta, jonka Ilkka tarjosi. Hän muutti pian Ilkan luo ja tapasi miehen äidin, Sinikka Raution.
Sinikka oli rauhallinen nainen ja kuunteli kaikessa poikaansa. Vaimonsa kuoleman jälkeen Ilkka oli tuonut äitinsä taloon; Sinikka laittoi ruokaa, silitti paidat ja piti kodin kunnossa.
Kun Aamu muutti Ilkan kotiin, Sinikka jatkoi kotitöitään. Tämä ei Aamua häirinnyt; hän oli mielellään talon vieras, söi Sinikan laittamaa ruokaa, eikä koskaan halunnut olla emäntä. Kaikki oli hyvin kunnes Ilkka päätti kosia.
Aamua vaivasi, että Ilkka piti yhä kihlasormustaan.
Tunnen yhä vahvan yhteyden Katriin, Ilkka myönsi. Tämä häiritsi Aamua, joka pyysi miestä riisumaan sormuksen.
Hyvä on, jos se sinua ahdistaa, Ilkka hämmentyi ja suostui.
Et ole enää naimisissa, mutta tuo sormus saa minut tuntemaan, että seurustelen varatun kanssa, Aamu selitti ja Ilkka ymmärsi. Hän laittoi sormuksen pois unohtaen sen pian. Kun tuli aika kosia, Ilkka haki holvista pienen rasian ja uskoi Aamun riemastuvan.
Kaikki oli täydellistä: ravintola, elävää musiikkia, lasi viiniä, jonka pohjalla välkkyi sukukalleus uskomaton timanttisormus.
Aamu oli tukehtua viiniinsä.
Menetkö kanssani naimisiin? Ilkka kysyi, ottaen sormuksen ja aikoen asettaa sen Aamun sormeen. Mutta Aamu työnsi käden pois.
En.
Mitä tarkoitat, et?!
En aio käyttää tuota sormusta.
Se on sukukalleus! Veikkaan, ettei toista samanlaista Suomesta löydy! Arvaatko yhtään, paljonko se maksaa? Ilkka punastui.
Ei minua kiinnosta hinta. En halua kantaa jotain, mikä oli vaimosi.
Miksi et?
Huono enne.
Älä nyt hölmöile!
Pitäisikö minun pukeutua Katrin vanhaan morsiusmekkoonsa? Äitisikin sanoi, että se löytyy yhä vintiltä jostain.
Mekon voi sentään ostaa uuden. Mutta sormukset tuollaisia ei enää valmisteta. Katso, miten hieno kulta!
En minä kuitenkaan halua toisen omaa. Enkä halua nähdä sitä enää sinunkaan sormessasi, Aamu napautti. Tiedät ihan hyvin, mitä mieltä tästä olen.
Onko tämä lopullinen päätös? Ilkka jurotti.
Kyllä. Anteeksi, Aamu nousi pöydästä. Ilta oli pilalla.
Ehkä meidän täytyy pitää taukoa, Ilkka sai sanottua.
Ajattelin juuri samaa, Aamu vastasi.
Aamu lähti, eikä Ilkka estänyt. Muusikot soittivat edelleen. Tarjoilija toi pääruoan. Sormus jäi avaamattomaan rasiaan.
Töissä Aamu vältteli Ilkkaa. Eikä Ilkkakaan poistunut juuri lainkaan toimistostaan. Iltaisin Aamu meni vanhempiensa kotiin. He ottivat hänet lämpimästi vastaan ja suosittelivat, että hän purkaisi kihlauksen ja etsisi ikäisensä miehen.
Ihana tyttö, fiksu kyllä sinulle parempaa löytyy kuin Ilkka, joka on niin paljon vanhempi ja leskimieskin, he vakuuttivat.
Aamu oli hiljaa. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Toisaalta Ilkka oli loistava aviomiesehdokas, toisaalta hänen riippuvuutensa menneisyyteen pelotti.
Tilanne roikkui päivistä toiseen. Ilkka ei soittanut, Aamu vältteili töissä, ja hän haki sairauslomaa huonon olon vuoksi. Toimistossa kiersi uusia huhuja pomo ja hänen kaunis tyttönsä olivat eronneet.
Ilkka ei tilannetta helpottanut, vaan käveli toimistolla synkäntoraisena ja tiuski alaisille jopa äidilleen.
Eräänä iltana Sinikka Rautio ei enää sietänyt. Hän oli huolissaan pojasta ja tämän onnettomasta sulhasesta, jotka erosivat niin vähästä. Hän päätti mennä puhumaan Aamulle.
Sinikka? Aamu avasi oven yllättyneenä.
Hei, Aamukulta. Kuinka voit?
Olen ollut vähän kipeä.
Siksi muutuit meille hetkeksi vieraaksi ettet vain tartuttaisi minua? Sinikka siristi silmiään.
No, ei ihan…
Palaa kotiin. Ilkka on aivan sekaisin ilman sinua.
Ei näytä siltä, Aamu mutisi.
Hän on ylpeä. Eikä edes myöntänyt minulle, mitä on tapahtunut. Miksi ette vain sovi? Tehän rakastatte toisiaanne, Sinikka kysyi.
Hän halusi, että käyttäisin Katri-vaimon vanhaa sormusta.
Vai niin… Eli ilman sormusta kaikki olisi hyvin?
Siitä olisi päästävä eroon myytävä pois ja ostettava tilalle jokin uusi. En vain pysty ajattelemaan, että koristi jotain, mitä toinen nainen kantoi aina mukanaan… Kivet kantavat mukanaan vanhaa energiaa.
Olen samaa mieltä. Luulen, ettei Ilkka vielä tajuakaan, etteivät uudet juuret kasva vanhoissa maissa, Sinikka sanoi hiljaa. Voi, Aamukulta… Kiitos, että pääsin käymään.
Sinikka lähti. Sääli painoi hänen sydäntään kaikki tämä riita turhan pikkuseikan takia, vaikka kaiken takana olisi ollut paljon syvempiä juuria.
Viikko sairauslomaa kului. Paluu toimistolle ahdisti: Aamu ei tiennyt, miten Ilkkaa pitäisi kohdata. Eikä tämä ollut kertaakaan ottanut yhteyttä. Se loukkasi. Niinpä Aamu päätti kirjoittaa eropaperit ja koittaa tuuria muualla.
Ilkka allekirjoitti, sanomatta sanaakaan, istuen kivikasvona pöytänsä takana kuin katti, joka on saanut huutia ruokakulholta.
Isoksi mieheksi käyttäydyt kuin uhmaikäinen, Aamu sanoi poislähtiessään.
Saisi katsoa peiliin! Kukaan ei ole ennen kieltäytynyt minulta mistään!
Aamu ei vastannut. Hän ymmärsi nyt toimineensa oikein. Hän huomasi Ilkan kädessä kiiltävän tutun sormuksen, kun mies kirjoitti alle eron.
En voisi koskaan olla ykkönen hänen elämässään, Aamu ajatteli. Ja niin hän alkoi pakata tavaroitaan, uusi vakaus rinnassaan. Ilkka kantoi vielä pitkään kaunaa eikä ymmärtänyt, miksei Aamu voinut arvostaa kaikkea, mitä hän oli valmis tarjoamaan, niin tavoiteltu sulhanen kuin olikin.
