Vaikka hänellä oli kiire kotiin, mies pysäytti autonsa tien sivuun, läheisen jäteaseman kupeeseen. Unenomainen hämärä leijui yli kaatopaikan, jonka roskakasoista erottui kirkkaana outo muovipussi. Sieltä kantautui heikkoja, vikinää muistuttavia ääniä ja pussin pinnalla näkyi levottomia liikkeitä, aivan kuin täydellisessä suomalaisessa unessa, jossa esineilläkin on oma surunsa.
Useimmiten tällaisissa paikoissa on vain vanhoja vaatteita, tyhjiä maitopurkkeja, mätiä perunoita tai muuta sekalaista jätettä. Nyt mies löysi jotakin käsittämätöntä ja surullista: pieni koiranpentu, hylätty ja jätetty muovipussiin, paahtavan kesäauringon alle ilman pisaraakaan vettä. Tilanne oli kuin suoraan outojen unien Suomesta, jossa reuna ja sydän voivat joskus olla sama asia.
Sydän täynnä myötätuntoa, mies vapautti vapisevan pennun ja kiirehti viemään sen lähimpään eläinklinikkaan. Onneksi pentu oli yllättävän hyvässä kunnossa, aivan kuin se olisi saanut suojaa järven sumulta. Mies soitti vielä eläinsuojeluyhdistykseen, pyytäen apua kodin löytämiseksi pienelle ystävälle.
Muutaman päivän kuluttua nuori, lempeä pari otti pennun osaksi perhettään ja antoi sille nimen Lumi. Lopulta pieni Lumi-pentu löysi kodin ja ihmiset, jotka pitivät siitä huolta. Oli kuin järven pinnalle olisi laskeutunut lämmin sumu, joka kietoi kaiken turvaan.
On surullista ajatella, että maailmasta löytyy sellaisia sydämettömiä ihmisiä, jotka voivat ohittaa viattomien eläinten tunteet kuin katsoisivat sumuiseen metsään näkemättä puiden sielua. Kuitenkin nämä eläimet etsivät vain rakkautta ja hellyyttä ja antavat vastineeksi horjumattoman uskollisuutensa aivan kuten suomalainen kansanrunon koira, joka odottaa isäntäänsä kotipolulla.
Jokainen olento ansaitsee mahdollisuuden päästä osaksi huolehtivaa perhettä sellainen on suomalainen tapa nähdä maailma, vaikka joskus kaikkea tarkastellaan kuin unen läpi. Hylkääjät, jotka kylmästi jättivät pennun, voisivat saavuttaa ymmärryksen vasta oman sumuisen menetyksen kautta tai käytyään vaikka kansalaisopiston lemmikkikurssin, jossa opitaan eläinten vastuullista kohtelua.
Eläinsuojeluyhdistysten, lainvalvojien ja koko yhteiskunnan tulisi yhdessä varmistaa, ettei tällaista epäinhimillisyyttä enää pääsisi tapahtumaan. Yhteisön, empatian ja vastuullisuuden kasvattaminen on tie, johon suomalainen unikin meitä ohjaa hiljaa, mutta varmasti, kuin usva nousee lahden yllä.
