MITÄ LYHENNÄT, SITÄ ET SAA TAKAISIN
Kun Alisa esittelee hääkuviaan ystävilleen, hän toistaa nauraen:
Voi, mitä kaikkea kestinkään tässä mekossa! Sehän on kaunis, mutta niin raskas ja kömpelö! Seuraavan kerran, kun menen naimisiin, valitsen kevyen ja ilmavan häämekon.
Kaikki tietävät, että Alisa vitsailee, ja nauravat mukana. Alisa todella pitää hauskaa. Kaikki tuntevat, että Alisa meni naimisiin rakkaudesta. Se oli tavallinen lomaromanssi. Alisa oli 21-vuotias, ja hänen puolisonsa Mikael 28.
Elokuun lempeät laineet Hangon rannalla, kupliva samppanja, tähtitaivas ja romantiikka ne kaikki punoutuivat yhteen ja päättyivät yhteiseen maistraattikäyntiin. Tosin ennen sitä Mikaelin oli pitänyt erota toisesta vaimostaan, ja Alisan täytyi muuttaa sulhasensa kotikaupunkiin.
HelsinkiTurkuHelsinki. Tästä reitistä tuli kymmeneksi vuodeksi Alisalle niin tuttu ja haikean rakas.
Mutta aluksi nuori pari vuokrasi asunnon. Mikael oli antanut oman asuntonsa toiselle vaimolle, joka uhkaili milloin lääkeannostuksella, milloin kolmannen vaimon päälle kaadettavalla hapolla, milloin hyppäämisellä parvekkeelta, jos Mikael ei palaisi.
Ajan myötä toinen ex-vaimo rauhoittui. Ehkä Mikael lupasi palata hänen luokseen? Ensimmäisestä liitosta Mikael ei halunnut muistella. Se ensimmäinen avioliitto kesti puolitoista vuotta. He eivät sopeutuneet. Myöhemmin Mikael naitti ensimmäisen vaimonsa ystävälleen ja teki kaikki tyytyväisiksi, myös itsensä.
Toinen vaimo kesti pidempään kolme vuotta. Siinä ajassa Mikael ehti tajuta, ettei valittu ollutkaan sopiva. Hän ei suostunut hankkimaan lapsia kutsui lapsia ihmispienokaisiksi halveksuvasti.
Alisaa nämä mutkat eivät vaivanneet yhtään. Hän oli omavarainen, kunnianhimoinen ja uskoi ainutlaatuisuuteensa. Mikael kantoi häntä käsivarsillaan: oli kuin maa olisi muuttunut taivaaksi. Kukkakimput olivat valtavia, villakangastakit tulivat kolmessa värissä, kengistä ja saappaista puhumattakaan: Alisa vaihtoi niitä vaikka päivittäin. Mikael vei vaimonsa Lontooseen, Pariisiin ja Montenegroon avartamaan maailmaa. Näillä matkoilla kerättiin voimia perheen esikoista varten.
Pian syntyi tytär, Kastehelmi. Kun Alisa hoivasi häntä, Mikael osti pienen talon ja sisusti sen rakkaudella heidän tyttölleen. Kaikki tehtiin parhaalla huolella rakkaiden naistensa vuoksi!
Uutta kotia juhlittiin. Kastehelmi meni päiväkotiin.
Alisa keskittyi opiskeluun, mutta halusi opiskella Helsingissä siellä olivat ystävät, äiti ja tuttu kaupunkielämä lempeän koivukujan varrella. Kaikki tuntui kodilta ja rauhoittavalta.
Kastehelmin Alisa jätti anopin hoiviin; tämä rakasti lapsenlasta yli kaiken. Opintojen ajan Alisa oli Helsingissä. Mikael oli mustasukkainen, ajeli jatkuvasti perään, järjesti sattumalta kohtaamisia jopa toisessa kaupungissa. Alisa antoi tosin harvoin aihetta epäillä mitään. Valitettavasti niin hän luuli
Totuus oli, että Alisa halusi karata perhevelvollisuuksiaan: hän olisi voinut opiskella loputtomiin, kunhan ei tarvitsisi pestä lattioita tai kasvattaa lasta. Hänestä tuntui, että elämä lipui ohi miksi juuri hänen, fiksun ja kauniin, piti uhrata elämänsä arjen hulinaan?
Ajan kuluessa Alisan laukkuun kertyi kolme kummankinväristä tutkintotodistusta. Pääaine psykologina. Hän kantoi paperit mukanaan ja haki työtä intoa täynnä. Mikael vastusti:
Eikö meillä ole tarpeeksi rahaa? En jaksa odottaa sinua töistä tuntikausia! Alisa, tehdään toinen lapsi poika tai tyttö, ihan sama, kunhan olet vierelläni.
Alisa ei nähnyt itseään uudelleen äitinä. Hän koki tehtävänsä hoidetuksi: synnytti tyttären, antoi miehelle lapsen mitä muuta tarvittaisiin? Anoppi ehdotti, että Kastehelmi jäisi hänen hoitoonsa. Saisi kasvaa… kunnes Alisa aikuistuisi riittävästi.
Alisalla ei ole aikaa omalle tyttärelle hän haluaa vain opiskella. Mutta pieni kaipaa rakkautta. Alisa suostui heti, eikä vaivautunut edes soittamaan Mikaelille. Soitan Helsingistä, hän päätti.
Mutta Helsingissä odotti… Mikael. Oli jo oppinut vaimonsa keinot.
Missä Kastehelmi on? Miksi olet täällä, etkä Turussa? Onko sinulla toinen mies? Mikael tivasi.
Mikael, älä hätäile! Ei minulla ole ketään. Tylsistyn vain kanssasi. Haluaisin olla vapaa, ymmärrätkö? Alisa vastasi tyynesti.
Vapaa? Minusta ja Kastehelmistä? Missä rakkaus? Haihtunutko? Jos olet kriisissä, voimme elää sen läpi yhdessä! Se on pieni juttu, Ali, Mikael vakuutti.
Emme elä Alisa päätti kylmästi.
Mikael turvautui apuun anopilta, joka levitti käsiään:
Mitä minä voin? Ratkaiskaa itse. Mutta Alisaa et muuta enää, Mikael. Hän on kuin graniittia!
Mikael palasi yksin Turkuun. Hän oli hukassa. Kuinka saada vaimo järkiinsä, kuinka yhdistää perhe? Hyväänkin voi kyllästyä, hän ajatteli haikeana.
Päivät ja viikot kuluivat… Alisa ei tullut käymään. Puheluihin hän vastasi lyhyesti: Kaikki hyvin.
Aika vain kului…
Lopulta Mikael päätti myydä talon, hakea Kastehelmin ja muuttaa Helsinkiin. Kaikki perheen vuoksi.
Alisa oli välinpitämätön. Yritti vielä puhua Mikaelin ympäri: miksi järkyttää lasta, repiä ystävät ja vaihtaa koulua? Eikä mummikaan hyväksyisi muuttoa.
Totuus oli, Alisa nautti vapaudestaan: Elää kuin taivaan lintu. Hän avasi oman yrityksen ompelimon. Etsi pienen vuokra-asunnon. Ihailijoitakin oli useampia naisiakin. Hän ei ehtinyt ikävystyä. Ja sitten yhtäkkiä mies ja tytär? Miksi? Alisa halusi pyyhkiä pois koko entisen elämänsä hän oli päättänyt sen.
Mikael ei kuunnellut, muutti Kastehelmin kanssa Helsinkiin. Hänessä eli toivo perheen eheytymisestä, ja rakkaus vaimoa kohtaan paloi yhä.
Aluksi Mikael saattoi Alisaa työmatkoilla ja haki tytärtään (joka muuten näytti täsmälleen äidiltään). Turhaan. Alisa oli kuin patsas, mikään ei hätkähdyttänyt häntä. Lopulta Alisa totesi:
Mikael, jätä minut rauhaan! Meidän on aika erota. Kastehelmin voin ottaa luokseni.
Kastehelmi oli nyt 11-vuotias. Hän ei tarvinnut sijaiskotia: hänellä oli rakastava isä ja isoäiti, joka rukoili häntä kaiken aikaa. Kastehelmi rakasti äitiään, eikä voinut ymmärtää, miksi äiti vapaaehtoisesti luopui tyttärestään.
Aika kuluu vääjäämättä.
Elämä jatkuu. Jokainen saa, mitä on tilannut.
Mikael lakkasi yrittämästä mahdotonta. Hän tiesi, ettei Taivaanlintu-Alisalle pääse enää sydämeen asti.
Kohtalo toi Mikaelille tavallisen naisen, joka seisoi molemmilla jaloillaan maassa ei lentänyt yläilmoihin. Nyt he asuvat maalla, vaimolla on kaksi poikaa aiemmasta liitosta.
Uudelle vaimolle eivät Lontoot tai Pariisit, eivät turkit eivätkä kymmenet kengät olleet tarpeen Riittää kun on kumisaappaat syksyyn, lämmin takki navettaan ja pojat pärjäävät elämässä eteenpäin. Siinä kaikki toiveet.
Mikael on levollinen, turvassa ja onnellinen. Siellä missä on helppoa, siellä sata enkeliä, missä monimutkaista, ei yhtäkään. Pian syntyi yhteinen tytär ja Mikael löysi todellisen onnensa ainakin neljännellä yrityksellä. Hän tunsi puhdasta rakkautta. Ensimmäisiä kolmea liittoa hän ei enää ajatellut.
Alisa asuu nyt äitinsä kanssa äidin talossa. Bisneskumppani lupasi hänelle kultaa ja mannaa, mutta vei kaiken. Ompelimo kuivui kokoon. Sulhasehdokkaat haihtuivat.
Kosijoita pyöri, sitten kaikki katosivat. Alisa työskentelee koulupsykologina ei turhaan tullut opiskelua. Ei kadu mitään. Ehkä… Sielun syvyyksiä ei saa koskaan täysin pohjattua. Ehkäpä kerran taivaanlinnun sydän vielä lämpenee katumuksesta?
Kastehelmi vuosia vieri, tyttö kasvoi, ja nyt hän asuu puolisonsa kanssa isoäidin luona Turussa, joka kasvatti hänet.
Hääpäivänään Kastehelmellä oli yllään kevyt, ilmava hääpuku. Sen antoi äiti, Alisa.
