Muistan vielä, kuinka siskoni päätti kasvattaa lapsensa yksin, neljä lasta yhteensä. Hänen miehensä jätti hänet toisen naisen vuoksi kollegan, jonka kanssa työskenteli. Sen jälkeen siskoni ei enää avannut sydäntään kenellekään uudelle. Hän oli sivistynyt, suorittanut kolme korkeakoulututkintoa. Yksi tutkinnoista oli kokin hän työskenteli useissa kahviloissa ja ravintoloissa ympäri Helsinkiä.
Siskoni piti huolta lapsistaan ja osti heille kaiken, mitä tarvitsivat. Lapset olivat kiitollisia, mutta pyysivät aina enemmän. Nyt he ovat aikuisia, perustaneet omat perheensä. Siskoni lähettää heille yhä rahaa euroja, vaikka on ollut eläkkeellä jo pitkään. Hän jatkaa töitä, sanoo, että haluaa auttaa lapsiaan että se on elämän tarkoitus.
Siskoni sairastui influenssaan, josta tuli nopeasti keuhkokuume, eikä tauti hellittänyt. Hän oli sairauslomalla, eikä rahaa ollut liikaa. Ystävät auttoivat parhaansa mukaan, mutta lapset ottivat yhteyttä vain silloin, kun äiti lakkasi lähettämästä rahaa.
Lapset kysyivät vointia, toivottivat pikaista paranemista, mutta siinä kaikki. Kukaan ei kysynyt, miten äiti pärjäsi taloudellisesti. Siskoni pyysi lapsiaan tulemaan käymään kaikki kieltäytyivät. Jokaisella oli omat työt ja perhe, eikä aikaa äidille riittänyt.
Siskoni koki piston sydämessään hän oli auttanut lapsiaan koko ikänsä, mutta nyt, kun hän itse olisi tarvinnut tukea, kukaan ei tullut. Hän oli kuukauden sairaalassa. Hoitaja hoiti kaikki maksut. Siskoni toipui ja palasi töihin. Sinä aikana lapset eivät soittaneet kertaakaan. Sukulaiset ilmeisesti kertoivat, että äiti voi jo paremmin, sillä vasta kotiutumisen jälkeen lapset muistivat jälleen äidin.
Aluksi he kysyivät vointia, mutta pian siirtyivät asian ytimeen jokainen pyysi rahaa. Eivät edes varovasti. He pyysivät tarkkoja summia ja antoivat päivämäärät, kun rahat piti olla tilillä. Kaikki neljä tekivät samoin. He eivät edes pohtineet, mistä äiti hankkii rahat, vain omat tarpeensa olivat tärkeitä.
Siskoni oli surullinen. Hän ei ollut odottanut tällaista kohtelua omilta lapsiltaan. Ehkä vika oli hänessä itsessään, mutta sääli omasta kohtalostaan painoi mieltä. Kun unohtaa oman elämän muiden vuoksi, odottaa edes jonkinlaista vastinetta. Kenties ei olisi pitänyt asettaa lapsia kaiken edelle, olisi pitänyt huolehtia omasta tulevaisuudesta jotta vanhuksena ei tarvitsisi jäädä yksin. Nyt mikään ei enää muuttuisi.
