Sinä tosiaan leivoit minulle niitä minun lempparipiirakoita! Jussi tokaisi, kun palasi kotiin rakastajattaren luota: mutta tuskin ehti haukata, kun hänen kasvonsa kalpenivat sillä piirakan sisällä odotti vaimon tarjoama täysin odottamaton yllätys.
Elina työnsi varovasti uunipellin kuumaan uuniin, pyyhkäisi vehnäjauhot kämmenistään ja vilkaisi keittiön seinäkelloon. Tänään kaiken piti onnistua täydellisesti. Piirakoiden tuli kohota ja ruskistua juuri sillä tavoin, mitä Jussi rakasti.
Elina oli joskus elänyt hiljaista, melko yksinäistä elämää. Hän oli tottunut yksinoloon ja melkein hyväksynyt, että se olisi hänen kohtalonsa. Mutta kaikki muuttui sinä päivänä, kun työhaastatteluun asteli pitkäcs, itsevarmankatseinen mies. Miehestä huokui voimaa ja määrätietoisuutta. Elina tunsi itsensä yllättäen heräävän eloon.
Siitä hetkestä lähtien Elinan elämä kääntyi täysin uudelle uralle. Rakkaus, häät, tunne siitä, että kaikki oli vihdoin hyvin. Hän oli aidosti onnellinen ja melkein huomaamattaan hän oli kadottanut itsensä kokonaan tuohon mieheen.
Parin vuoden jälkeen Jussi pakkasi laukkunsa ja ilmoitti lähtevänsä työmatkalle vain kuukaudeksi. Se kuukausi venähti vuodeksi. Hän soitti harvoin, viestit olivat lyhyitä ja kylmiä. Elina jaksoi odottaa, keksi puolusteluja, uskoi parhaaseen. Kunnes eräänä päivänä, vanha ystävä mainitsi nähneensä Jussin keskustassa eikä hän ollut yksin. Kaupassa Jussi kulki rauhassa nuoremman naisen kanssa, eikä työmatkoista ollut tietoakaan.
Vasta silloin Elina ymmärsi, että häntä oli jymäytetty. Hän olisi voinut raivota, soittaa ja vaatia selityksiä. Mutta hän ei tehnyt niin. Hän päätti odottaa. Kosto elää hiljaisuudessa.
Vuosi vierähti. Sitten puhelin soi, yllättäen. Linjalla oli Jussi. Hän kertoi, että työmatka oli lopulta ohi ja hän palaisi kotiin. Puhelun lopuksi hän vielä totesi ohimennen:
Leivotko niitä sinun peruna-riisipiirakoitasi? Niitä on ollut ikävä.
Sinä tosiaan leivoit minulle niitä minun lempparipiirakoita! Jussi iloitsi, kun palasi kotiin rakastajattaren luota. Mutta heti ensimmäisen haukun jälkeen hänen naamansa valahti valkoiseksi piirakasta kun löytyi yllätys, jota vaimo oli varannut hänelle erityistä hetkeä varten.
Jussi asteli kotiin itsevarmana, kuin mikään ei olisi muuttunut. Istui jakkaralle, ravisti pölyä jaloistaan ja vilkaisi ympärilleen keittiössä niin kuin ennenkin. Elina otti miehen vastaan lempeästi, sanomatta sanaakaan siitä, että tiesi totuuden.
Näen että olet tosiaan leiponut, Jussi nyökkäsi ja osoitti wirnistäen höyryäviin piirakoihin.
Jussi hymyili kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunut ei valheita, ei salaisuuksia, ei toista naista. Hän nappasi pöydältä ensimmäisen piirakan ja haukkasi ison palan. Hetkeä myöhemmin hänen ilmeensä muuttui silmät laajenivat ja kasvot kalpenivat. Sellaista kostoa hän ei todellakaan ollut odottanut.
Jo aamulla Elina oli lämmitellyt uunin sopivaan lämpötilaan, vaivannut taikinan ja valmistanut täytteen kuten aina ennenkin. Mutta tänään yksi piirakoista ei sisältänyt pehmeää perunatäytettä vaan pieniä lasinsiruja.
Heti ensimmäisellä puraisulla Jussi huomasi, että jokin oli pielessä. Hän ei ehtinyt nielaista; sylkäisi nopeasti palan pois, mutta liian myöhään. Veri peitti hänen suunsa, kieli ja ikenet olivat vereslihalla, kipu terävä ja polttava.
Jussi tarrautui pöytään ja yski epätoivoisesti, tajuten tilanteen.
Sinä tosiaan leivoit minulle lempparipiirakoitani! hän kuiskasi tuskissaan.
Elina katsoi miestä tyynesti.
Tämä on kostoni petturuudesta ja valheista, hän sanoi tasaisella äänellä. Ensi kerralla kun aiot huijata jotakuta, muista tämä kipu.
Jussi yritti änkyttää jotain, mutta hänen suustaan pääsi vain käheä ääni. Hän kurotteli puhelinta kohti mutta Elina oli jo kääntynyt pois. Hän nappasi valmiiksi pakatun matkalaukun, veti takin ylleen ja kulki ovelle.
Elina ei kutsunut ambulanssia. Hän ei sanonut enää sanaakaan. Hän sulki oven perässään, ja jätti Jussin keittiön pöytään kivun ja elinikäisen opetuksen kanssa.
Tänään ymmärsin, että joskus hiljainen kosto on voimakkaampi kuin mikä tahansa huuto. Vahvuus löytyy siitä, että löytää oman tiensä ulos vaikka sydän olisi särkeä.
