Kristiina meni naimisiin heti täytettyään 20 vuotta. Hänen miehensä, Antti, oli häntä vanhempi, mutta ikäero ei haitannut Kristiinaa lainkaan. Hän seisoi Antin takana kuin kallio. Viime aikoina hän kuitenkin katuu, että lähti suhteeseen Antin kanssa. Tässä on hänen tarinansa.
Asumme kaksiossa, joka on mieheni omistuksessa. Antti tienaa hyvin, mutta joutuu matkustamaan usein työasioissa. Minulla taas on oma pieni yritys, ja opiskelen lisäksi avoimessa yliopistossa. Kukaan ei ole kuitenkaan vapauttanut minua kotitöistä. Yritän pitää kodin siistinä ja laittaa ruokaa.
Mieheni maksaa asumiskulut minä en puutu niihin ollenkaan. Lähiaikoina hän on kuitenkin valittanut siitä, että käytän liikaa vettä ja sähköä. Aluksi en kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta jatkuva nalkutus alkaa ärsyttää.
Tästä eteenpäin sinä maksat veden ja sähkön, Antti sanoi. Minä teen koko ajan töitä, ja joudun usein työmatkoille. Jos sinä kulutat, sinä maksat! Minä maksan muut laskut, mutta nämä kaksi kuuluvat sinulle. Jos et maksa, ne katkaistaan.
On meillä kyllä hieno perhe! Oletko koskaan miettinyt, miksi käytän niin paljon sähköä ja vettä? Ehkä siksi, että laitan ruokaa, siivoan, pesen pyykkiä, teen töitä tietokoneella! Ja miksi näitä valituksia oikein tulee? Pitäisikö minun säästää vettä, istua pimeässä ja pestä astiat kylmässä vedessä? Oletko jo järkesi menettänyt?
Jos et halua maksaa, niin älä maksa. Mutta en minäkään halua. Voin ihan hyvin muuttaa vanhemmilleni, eikä minun tarvitse miettiä, montako kertaa pesin kädet tai paljonko sähköä kului. Saat sitten itse laittaa ruokaa, siivota ja säästellä! Ja muuten, saat kulkea likaisissa vaatteissa. Pidät puhtaista paidoista? Sitten voisit vaikka miettiä, paljonko pesukone kuluttaa vettä ja sähköä!
Tämän jälkeen Antilla ei ollutkaan enää lisättävää.
Toimiiko Kristiina oikein vai väärin?
