Kristiina meni naimisiin heti täytettyään 20 vuotta. Mieheni oli minua vanhempi, mutta ikäero ei estänyt minua. Olin hänen tukensa ja turvansa kaikin tavoin. Viime aikoina olen kuitenkin alkanut katua, että ylipäätään ryhdyimme suhteeseen. Tässä on tarinani.
Asumme kaksiossa Helsingissä asunto on mieheni oma. Hän tienaa hyvin, mutta työmatkat pitävät häntä usein poissa kotoa. Minä puolestani pyöritän omaa pientä yritystäni ja opiskelen vielä etänä yliopistossa. Silti kotityöt kaatuvat pääasiassa minulle. Yritän pitää kodin siistinä ja ruuat valmiina.
Mieheni maksaa yhtiövastikkeet, sähkö- ja vesilaskut, enkä ole koskaan puuttunut näihin asioihin. Viime aikoina hän on kuitenkin alkanut narista siitä, että käytän liikaa sähköä ja vettä. Ensin en välittänyt siitä, mutta valitus alkoi hiljalleen ottaa päähän.
Tästä lähtien sähköt ja vedet maksat sinä itse. Minä painan töitä, olen jatkuvasti työmatkoilla. Jos kuluja syntyy, maksat itse! Muut laskut maksan minä, mutta nämä kaksi ovat sinun vastuullasi. Jos et maksa, katkaisevat sähköt ja vedet.
Onpa meillä mainio perhe! Oletko ikinä miettinyt, miksi täällä kuluu sähköä ja vettä? Ehkäpä siksi, että kokkaan, siivoan, pesen pyykkiä ja teen töitä tietokoneella! Ja mitä sitten, miksi aina valitat? Pitäisikö minun säästää vettä niin, että pesen astiat jäävedessä ja istun pimeässä? Onko pääsi jo aivan sekaisin?
Jos et halua maksaa, ei minunkaan tarvitse. Voin muuttaa vaikka vanhempieni luo siellä ei tarvitse laskea montako kertaa pesee kädet tai kuinka monta kilowattituntia sähköä menee! Sinä saat kokata, siivota ja säästää ihan sydämesi kyllyydestä. Ai, tykkäätkö puhtaista paidoista? Sitten kannattaa miettiä, paljonko sähköä ja vettä pesukone vie!
Tämän sanottuani mieheni ei enää valittanut sanaakaan.
Tekikö Kristiina mielestäsi oikein vai ei?
