Raija, matematiikan opettaja, oli valmistautumassa juhlistamaan rakkaan ystävänsä ja kollegansa syntymäpäivää. He olivat kulkeneet vierekkäin jalan kouluun neljäkymmentä vuotta. Aamulla aikaisin Raija pukeutui huolellisesti; hän valitsi siistin paidan ja tyylikkään hameen syntymäpäivän kunniaksi. Vaikka edellisenä yönä oli ollut rankka sade ja ulkona oli vielä isoja lätäköitä, hän suuntasi kauppaan ostaakseen kakun ja kauniit kukat ystävälleen.
Kun Raija käveli pitkin Helsingin kävelykatua, auto ajoi vauhdilla hänen ohi. Kuljettajana oli vaaleahiuksinen nainen, joka roiskutti mudan hänen päälleen ja lahjoilleen. Nainen tokaisi ylimielisesti: Mummo, minne sinä oikein noin laitettuna menet? On jo myöhä! Mummojen pitäisi olla kotona tähän aikaan.
Raijaa ärsytti töykeä kommentti ja piittaamattomuus, joten hän vastasi: Minulla on tärkeitä asioita hoidettavana! Sinun pitäisi hävetä! Tilanne kiristyi, ja vaaleatukkainen nainen alkoi moittia Raijaa siitä, että tämä käveli liian lähellä lätäköitä. Silloin naapurin iso ja varakas mies, Jarmo, ilmestyi ulos talostaan. Nähdessään tilanteen Jarmo kysyi uteliaana: Onko täällä joku ongelma? Vaaleatukkainen nainen kiirehti vastaamaan: Tuo vanha nainen aiheutti kaiken ja nyt häiritsee minua!
Mutta kun Jarmo näki Raijan kasvot, hänen ilmeensä kirkastui ja hän huudahti iloisesti: Raija, miten mukava nähdä taas! Hän halasi vanhaa lempiopettajaansa lämpimästi ja ymmärsi heti, että tämä vaaleatukkainen nainen, hänen sihteerinsä, oli tahattomasti kohdellut Raijaa huonosti. Jarmo alkoi pyytää anteeksi ja otti vastuun tilanteesta. Hän vaati sihteeriään pyytämään Raijalta anteeksi. Nainen mutisi vastentahtoisesti pehmeän Anteeksi.
Koska sihteerin käytös oli niin töykeää, Jarmo päätti erottaa hänet heti. Hän auttoi Raijaa kotiin, odotti kun tämä vaihtoi puhtaat vaatteet ja kävi itse ostamassa uudet kukat sekä ison kermaisen kakun juhlistamaan kollegan syntymäpäivää. Kaikki sujui lopulta lämminhenkisesti, ja syntymäpäiväjuhla sai ansaitsemansa alun.
