Äiti paljasti meille salaisuuden hän oli ostanut asunnon.
Asunto oli melkein kaupungin kupeessa. Hän pyysi meitä olemaan kertomatta kenellekään osoitetta, jotta kukaan ei eksyisi vahingossa kylään erityisesti vaimoni vanhemmat, jotka olivat pahasti alkoholisoituneita.
En aluksi tiennyt pitäisikö olla pettynyt vai tyytyväinen. Valinnanvaraa ei annettu. Aamulla, kuin hiipivät varkaat, kannoimme tavaramme salaa uuteen kotiin. Minun pitäisi löytää työpaikka läheltä uutta asuntoa, ja vaimoni totutteli uuteen elämänmenoon. Molemmilla hermot tuntuivat olevan hiukan kireällä. Mitä jos vaimon vanhemmat löytäisivät meidät taas ja tulisivat “spontaanisti” kylään?
Päädyin hissinhoitajaksi. Toisena työpäivänä pääsin heti pelastamaan naisen, joka jäi jumiin hissiin kahden kerroksen väliin.
Avasimme hissin ja autoin naisen ulos. Hän kiitteli innokkaasti, kun oli niin järkyttynyt tilanteesta. Koitin rauhoitella häntä sanomalla mukavia ja lempeitä asioita. Oli selvää, ettei hän ollut ihan tavan tallaaja. En halunnut irrottaa häntä sylistäni.
Siitä lähtien aloin uskoa rakkauteen ensisilmäyksellä. Päätin saattaa hänet kotiin, pidellen häntä varovasti käsivarresta hän kun ei pysynyt jaloillaan shokin jälkeen. Kyyneleet kimalsivat silmissä, hän tärisi kuin saunaillan jälkeen. Tekisi mieli sanoa jotain rauhoittavaa ja halata. Hän astui sisään ja ovi loksahti kiinni perässä.
Kun laitoin illalla tytärtäni nukkumaan ja vaimoni hipsi saunaan, muistelin aikaisempaa päiväni tapahtumaa haikeana mutta tunteikkaana. En saanut sitä naista mielestäni hän oli kaunis, suloinen ja haavoittuvainen.
Seuraavana päivänä töiden jälkeen menin taas hänen ovelleen. Sanoin naapurilleni että olen kaukainen sukulainen hänen kotikaupungistaan, vaikkapa Kuopiosta. Kymmenessä minuutissa selvisi, hänen miehensä on laiska ja pulloon tarttuva luuseri. Ja heillä on kaksi lasta.
Se oli helpotus. Sehän tarkoitti, että voin palata kotiin vaimoni ja tyttäreni luo rauhallisin mielin. En tarvitse muiden ihmisten ongelmia saati vieraita lapsia oma elämä ja perhe riittää.
Huokaisin pitkään ja hymyilin.
