Ystäväni, Mika ja Anni, asuvat meren rannalla Helsingissä. Viime kesänä heidät kutsuttiin ristiäisiin, joissa Mika toimi kummisetänä. Traditioon kuuluu, että kirkollisen tilaisuuden jälkeen järjestetään juhlat. Siellä he tapasivat Mikan kummilapsen isovanhemmat. Illan aikana isovanhemmat eivät voineet olla hehkuttamatta, kuinka hienoa on, että heidän lapsenlapsellaan on juuri Mika kummisetänä. He olivat vilpittömän iloisia siitä, että Mika on osa heidän perhettään hänen rehellisyytensä ja lempeytensä tekivät vaikutuksen.
Isovanhemmat ilahtuivat erityisesti siitä, että Anni ja Mika asuvat meren läheisyydessä.
“Onpa upeaa, kun sinunlaisesi ihminen toimii kummisetänä,” mummo hymyili leveästi. “Ja kaiken lisäksi asutte meren rannalla kuinka mahtavaa! Täältä löytyy nyt paikka, jossa voimme vierailla, eikä tarvitse enää vuokrata mökkiä. Sukulaiset ovat aina mukavia. Mika, kyllä meillä kävi tuuri, kun sinusta tuli meidän sukua!”
No, kuka olisi arvannut, että kummilapsen isoäiti tarttuisi lupaukseensa näin hanakasti. Parin viikon päästä hän saapui, aivan pyytämättä. Tosin kummilapsen isä, Jukka, oli vähän aiemmin soittanut Mikalle ja tiedustellut, voisivatko hänen vanhempansa tulla käymään muutamaksi päiväksi. Pienen perhepalaverin jälkeen Mika ja Anni päättivät ottaa vieraat luokseen ei olisi tuntunut reilulta kieltäytyä. Kyseessä oli kuitenkin vilkkain lomakausi, ja Mika ja Anni olivat päivät töissä, joten vieraiden ottaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa. Anni joutui jopa pyytämään vapaata töistä, jotta voisi pitää vieraille seuraa ja huolehtia heidän viihtyvyydestään.
Vieraat tulivat, viettivät muutaman päivän rannalla ja lähtivät sitten kiitollisina matkoihinsa.
Kun asunnossa on vain kaksi huonetta, Anni päätti jo silloin, että ensi kerralla, kun vieraat taas ehdottavat uutta vierailua, hän sanoisi kohteliaasti ei. Onhan kiva nähdä rakkaita ystäviä ja kummilapsia, mutta ystävien vanhemmat tuntuvat jo liialta varsinkin sesonkiaikaan, kun oma talouskin on koetuksella ja pitää säästää euroja talven varalle.
Kuullessani tarinan, minua jäi mietityttämään yksi asia. Ystävien vanhemmat jo eläkkeellä ja yli kuusikymppisiä olivat jo kasvattaneet omat lapsensa ja lapsenlapsensa. Mikä oli syynä tälle vierailualttiudelle? Oliko heillä mielessään vain ilmainen lomanviettopaikka, kun sukulainen asuu nyt meren äärellä?
Luulen, että kyllä ja taisivatpa luvata vielä palaavansa.
Lopulta tarina opettaa, että omat rajat on tärkeä tunnistaa ja pitää kiinni sovituista ehdoista, vaikka kyse olisi läheisistä ja kultaisista mummoista. Elämän pienet opit kasvattavat joskus kohtelias kieltäytyminenkin voi olla paras tapa pitää yllä hyviä suhteita ja omaa jaksamista.
