Eläin nähtiin polskimassa pitkin Helsingin edustaa, päässään maalauspurkki juuri kun näytti siltä, ettei rantaan pääsy olisi lainkaan varmaa.
Sitten sankari astui esiin ja pelasti päivän. Koko operaatio tallentui videolle, totta kai, koska suomalainen ei tee mitään ilman todistusaineistoa. Ville rauhoitti peuran, nappasi sen pakettiautoon ja kiikutti eläinlääkäriin. Siellä peura sai antibioottia ja kipulääkettä, eivätkä eurot edes kirpaise näin hyvän teon edessä. Lopulta peura pääsi takaisin luonnon huomaan, uudella innolla karkuun suomalaisia metsästäjiä.
Ville valitsi vaikeamman polun ja lähti uimaan peuran kanssa kohti rantaa. Matka tuntui loputtomalta, mutta Ville tsemppasi itsensä perille asti. Peura oli niin uupunut, ettei se päässyt ylös, joten Ville kantoi sen hartioillaan kotiin saakka. Äiti oli järkyttävän iloinen Ville ehjänä ja peura mukana paketissa!
Villen fiksu toiminta pelasti peuran hengen, ja pian tirppa oli taas rantaviivalla, hengitystä tasaamassa. Eläin oli selvästi väsynyt, mutta ei saanut naarmuakaan, joten Ville johdatti sen läheiseen niittyyn vähän huilaamaan.
Ville päätti laulaa Hiljaisuuden ääntä (sen Simonin ja Garfunkelin coverin, jota suomalaiset kuuntelevat syksyn pimenevinä iltoina) peura rauhoittui ja antoi Villelle ohjakset. Ei mikään hullumpi temppu!
Kun he saavuttivat kuivan maan, hyvä suomalainen auttaja laittoi peuralle hihnan ja talutti sen takaisin metsään turvassa ja omassa elementissään.
Onneksi peura saatiin turvaan, ja toivotaan, ettei se enää aiheuta seikkailuja pääkaupungin vesillä.
