Minulla on tällä hetkellä jo kaksi poikaa. He ovat hyvin energisiä, hajottavat kaiken eteensä tulevan, mutta ovat pohjimmiltaan todella hyviä lapsia. He pystyvät kolhimaan itseään, itkemään ja hetken päästä halailemaan toisiaan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Muut ihmiset, jotka seuraavat poikieni touhuja, nostavat yleensä vain esiin heidän huonot puolensa ja antavat minulle neuvoja oikeasta kasvatuksesta. Itse ajattelen, että tämän ikäiset pojat kaipaavat vapautta ilmaista itseään, jotta he voivat kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi.
Monet sanovat, että minun Viljami on hyvin kasvatettu ja rauhallinen, kun taas Aleksi on kömpelö ja aivan liian villi, joka häiritsee veljeään myös aikuisena. Nyökkäilen vain tällaisille puheille. Saattaa olla, että siinä on perää, mutta pojat rakastavat toisiaan ja täydentävät toisiaan he eivät yksinkertaisesti voisi olla erillään. He ovat pyytäneet, että ostaisin heille koiran, mutta koirat ovat minulle itselleni hieman pelottavia. Jos hankin heille eläimen, se olisi ennemmin kilpikonna: ne ovat rauhallisia ja hitaita, eikä niitä tarvitse koko ajan vahtia ja osaavatpa suojella itseäänkin tarvittaessa.
Ennen kuin Aleksi syntyi, en minä enkä vaimoni osattu kuvitella, miten radikaalisti elämämme muuttuisi toisen poikamme myötä. Aleksi syntyi sairaana, ja tiedon saatuani elämästä katosi hetkeksi kaikki värit. Ei ollut merkkejä mistään ongelmista aikaisemmin kaikki ultraäänet näyttivät hyvältä ja raskauden kulku oli aivan oppikirjan mukainen. Kohtalokkaan ultraäänen jälkeen mietin jopa raskauden keskeytystä, mutta vain ohikiitävän hetken nopeasti päätin kuitenkin, että synnytän lapsen. Kukaan muu kuin vaimoni ei tukenut päätöstäni, ei edes omat vanhempani. Vaimollani ei ollut itsekään varmuutta siitä, mikä olisi oikein.
Kestimme sen, että minua haukuttiin typeräksi, nielin kyyneleeni ja ajattelin, että lapset ovat elämän kukkia. Onneksi vaimoni kokosi kaiken rohkeutensa ja sanoi: Me synnytetään tämä lapsi, piste. Sitten perhekin alkoi vähitellen hyväksyä ratkaisumme. Kun Aleksi lopulta syntyi, yllätyimme kaikki siitä, miten nopeasti hän oppi uusia asioita. Isoveljensä Viljami ojenteli hänelle tavaroita, ja Aleksi antoi niille nimiä. Silloin aloin uskoa, että kaikki kääntyy parhain päin ja niin todella kävi.
