Ongelmani on se, että olen naimisissa toista kertaa. Sain tyttäreni entisen mieheni kanssa, mutta hän ei osallistunut lainkaan lapsen kasvattamiseen eikä maksanut elatusapua. En kantanut kaunaa, koska en voinut odottaa häneltä enempää päätin aina pärjätä itsekseni. Minulla oli hyvä palkka, vastuullinen asema, en siis ollut köyhä. Menin uudelleen naimisiin, mutta mieheni äiti ei hyväksynyt minua eikä tytärtäni, ja mieheni suhtautui tyttäreeni välinpitämättömästi. Hän ei pitänyt kiirettä omien lasten hankkimisessa ja sanoi, että vielä on liian varhaista ottaa vastuuta.
En painostanut häntä, sillä olin kiireinen minulla oli merkittävä projekti meneillään töissä. Minulla oli sovittuna tärkeä tapaaminen yhteistyökumppaneiden kanssa, enkä tiennyt kenelle jättäisin tyttäreni. Mietin, voisinko pyytää miestani katsomaan hänen peräänsä edes siksi aikaa.
Aamulla heräsin aikaisin harjoittelemaan avauspuhettani. Suunnittelin vieväni tyttäreni päiväkotiin ja hakemaan hänet töistä palattuani, mutta hänellä olikin kuumetta. Pyysin miestani huolehtimaan tyttärestäni, koska en voisi jättää työtilaisuutta väliin. Hän sanoi vain, että tyttäreni on minun asiani ja minun pitäisi huolehtia sekä hänen hoidostaan että sairastamisesta itse.
Olin neuvoton. Soitin anopilleni ja kysyin, olisiko hän kotona. Lähdin viemään tytärtäni hänen luokseen, mutta hän kieltäytyi, sanoen ettei lapsi ollut hänen lapsenlapsensa. Itku tuli, ja kiitin häntä kuitenkin sanoin, että otan tytön mukaani töihin. Silloin hän heltyi vähän ja lupasi katsoa lasta hetken.
Töissä kaikki sujui hyvin. Kun hain tytärtäni, anoppini valitti, miten vaikea lapsi on, ettei hän tottele ja tekee elämästä hankalaa. Sanoin, etten enää pyydä apua. Palasin kotiin, pakkasin tavarani ja tyttäreni ja menin äitini luo. En aio enää elää miehen kanssa, joka ei hyväksy tytärtäni.
