Mun pomo oli se ihminen, joka kertoi mulle, että mun mies pettää mua.
Olin naimisissa ja tein töitä pienessä yrityksessä Helsingissä. Mun pomo, Jari, oli eronnut ja sinkku mies, joka oli jo pitkään flirttaillut mun kanssa. En ollut tyly, mutta Jari oli aika sinnikäs. Pidin kuitenkin selkeän rajan. Sanoin monta kertaa, että mulla on puoliso enkä halua enempää, ja että siitä alkaa olla vähän kiusallista, kun muutkin toimistolla huomaavat. Jari sanoi ymmärtävänsä ja palattiin normaaliin työntekoon.
Sitten yhtenä päivänä Jari pyysi mut toimistoonsa. Hän sulki oven ja sanoi, että pitäis puhua jostain henkilökohtaisesta. Kysyi, matkusteleeko mun mies, Sami, vielä viikonloppuisin. Sanoin, että joo, käy edelleen Tampereella muka kavereiden kanssa. Sitten Jari sanoi suoraan:
Näin sun miehen toisen naisen kanssa.
Hän avasi, että yksi heidän apulaisista oli ollut ystävien kanssa baarissa Turussa, ja Jari oli mennyt myöhemmin sinne. Siellä he tunnistivat Samin. Hän oli suudellut toista naista. En uskonut heti. Sitten Jari otti puhelimensa esiin ja näytti videon.
Video oli epätarkka ja pimeä, kuvattu kaukaa, musiikki soi lujalla. Mutta tunnistin Samin vaatteista, liikkeistä ja profiilista. Ei ollut epäilystäkään. Mua alkoi suututtaa ja hävetti, tunsin itseni tosi avuttomaksi. Lähdin siitä samantien kotiin. Illalla otin asian heti puheeksi Samin kanssa. Ensin hän kielsi kaiken, mutta lopulta sanoi, että “se oli vain moka”. Hän ei silti muuttanut pois.
Seuraavat puoli vuotta oli ihan yhtä tuskaa. En halunnut enää olla Samin kanssa, mutta hän ei suostunut lähtemään. Meidän koti oli vuokrakämppä, ja Sami väitti että hänellä on yhtä iso oikeus asua siellä. Elämä alkoi muuttua painajaiseksi. Äijä herätti minut joka aamu kovalla musalla, kutsui kavereita kylään varoittamatta, jätti kaiken sotkuun ja heitti mulle ilkeitä kommentteja. Kaikki riidat vaan paisuivat. En saanut nukuttua ja elin koko ajan ahdistuksissa.
Yhtenä päivänä huomasin, että vuokrasopimus oli umpeutumassa. Tajusin, ettei tämä koti ole mun eikä mun tarvitse enää sietää tätä. Aloin katsella asuntoja ja lopulta löysin hyvän yksiön Kallion suunnalta. Laitoin kamat kasaan, tein uuden vuokrasopimuksen ja muutin pois. En jäänyt hyvästelemään. Otin vaan tärkeimmät tavarat ja laitoin oven kiinni. Sillä hetkellä tuntui, että elämä alkoi uudestaan.
Kaiken tämän aikana Jari oli siinä tukena. Aluksi vain kyseli, olenko ok tai tarvitsenko jotain apua. Rupateltiin välillä työpaikan ulkopuolellakin ensin viestejä, sitten käytiin kahvilla. En halunnut mitään romanssia, kaipasin vaan rauhaa. Jari tajusi sen ja antoi mun olla. Kesti monta kuukautta, ennen kuin siitä tuli mitään enempää.
Sitten sain uuden työn. Se ei liittynyt Jariin mulle tarjottiin vaan parempaa duunia ja palkkaa, vähän lähempänä Itäkeskusta. Sanoin irti vanhasta paikasta ja siinä se rooliasetelma muuttui: Jari ei ollut enää pomo, vaan oltiin kaksi ihmistä, jotka alkoivat deittailla.
Tänään meillä tulee vuosi täyteen yhdessä.
Sami ei enää kuulu mun elämään. Menetin avioliiton, mutta sain rauhan ja rinnalle hyvän miehen.
