Pirjo meni naimisiin nuorena, ja kun hän 23-vuotiaana sai pojan, ei äidin vaistot ihan pumpanneet. Poika jäi mummin hoiviin, kun Pirjo lähetti satunnaisesti euroja postitse ja jatkoi huoletonta elämäänsä miehensä kanssa. Pari vuotta myöhemmin elämä heitti kapuloita rattaisiin, ja Pirjo joutui ottamaan pojan takaisin kotiin mutta hän ei tunnistanut häntä omakseen, pysytteli etäällä ja lykkäsi pojan päiväkotiin, jotta arki ei olisi liian läheistä. Myöhemmin poika jatkoi matkaansa eskariin, missä hän sai osansa suomalaista naljailua ja oppiminenkin takkusi.
Poika kasvoi lähes omin nokkineen kummaltakaan vanhemmalta ei hirveästi apuja herunut, ja kun opettaja koitti saada heidät mukaan koulun kuvioihin, Pirjon mies vastasi lähinnä tuimaan suomalaiseen tyyliin, eikä neuvoja paljon kuunneltu. Kun poika sai koulusta paperit ulos, Pirjo passitti hänet töihin tehtaalle, missä tuleva vaimo löytyi. Nuori pari sai tehtaalta komeuden huipuksi kaksion, Suomen klassista arkea parhaimmillaan. Pirjo ei kuitenkaan innostunut isovanhemmuuden roolista, vaan tiputteli satunnaisesti pieniä summia euroja lasten juhliin.
Eläkepäivien koittaessa Pirjo päätti pistää pystyyn kunnon pirskeet olihan elämässä juhlan aihetta! Hän pyysi poikaansa shoppailemaan ruoat ja lahjat lapsille, käyttäen tietenkin niitä harvoja euroja, joita oli saanut mummulta vuosien varrelta. Poika ja hänen vaimonsa lähettivät jälkikasvunsa mökille “maalaisilmaan”, jotta Pirjon juhlahulina ei sotkisi arkea, ja valmistelivat kemuja hartaudella. Kun Pirjo saapui, ovet avattiin kuin presidentille ja vieraat viihtyivät yöhön asti.
Mutta kun vieraat poistuivat, Pirjo ilmoitti kylmästi lähtevänsä aikaisin eikä ehtisi nähdä lapsenlapsiaan, jotka olivat palaamassa toisen mummin hoivista. Hän jätti jälkeensä vain vaivaisen palan kakkua ja toivotti hyvää illanjatkoa. Poika koki tämän melkoisena loukkauksena olisi kai voinut kerrankin nähdä omat lapsenlapsensa ja syödä kunnon palan kakkua!
Viikkoa myöhemmin Pirjo soitti pojalleen, tällä kertaa pyytäen apua sairaalakassien kannossa leikkauskuvioita tiedossa. Poika vastasi jäätävän viileästi, että he lähtivät lomalle, kuten Pirjo tiesi, ja käski soitella isälleen, jos tuli hätä. Pirjolle alkoi viimein hahmottua, ettei maailma kierrä täysin hänen ympärillään poika valitsi oman perheensä ja omat huolensa, ihan suomalaisella jämäkkyydellä.
