En olisi ikinä uskonut, että jonain päivänä istuisimme perheen kesken jakamassa omaisuutta niin, että se muistuttaisi riitaa, jossa jokainen korottaa ääntään ja yrittää todistella omaa kantaansa. Olen melko iäkäs mies, ja kaksikymppisenä haluan olla itsenäinen, mutta veljeni on vasta neljätoista. Mitä hän asunnolla tekisi? Ei hän ole vielä edes käynyt koulua loppuun, koko mies on vielä ihan vihreä.
Vanhempani ajattelevat myös, että hän on lapsi, mutta niin olen kyllä minäkin heidän silmissään. Opiskelen yliopistossa, käyn töissä ja asun isän vanhassa asunnossa, jonka hän peri omilta vanhemmiltaan. Isä tarjosi minulle mahdollisuuden asua siellä, kun sanoin haluavani omaa rauhaa ja olevani valmis vuokraamaan oman yksiön.
Se oli hieno lahja vanhemmilta, ja aloin hiljalleen remontoida asuntoa toivoen, että se jonain päivänä jäisi minulle. Riidat omaisuudesta alkoivat vasta myöhemmin, kun tuli sanaharkka isän kanssa. En enää edes muista mistä kiista alkoi, mutta hän loukkaantui, kun sanoin pärjääväni omillani.
Sitten vanhemmat järjestivät perhepalaverin, jossa he ilmoittivat, että jos kerran olen niin itsenäinen, minun pitäisi muuttaa pois asunnosta. He aikovat laittaa sen vuokralle, eivätkä pidä sitä pelkästään minun asunnonani. He korostivat, että myös veljeni odottaa saavansa sieltä oman osansa.
Turha kysyä, mikä tässä mättää minä voisin saada sen asunnon ja veljeni perisi asunnon, jossa vanhemmat nyt asuvat. He ovat valmiita siihen, että me molemmat veljeni kanssa myymme molemmat asunnot ja saamme mukavan summan euroissa, ja sen jälkeen ostamme itse uudet kodit.
Minusta ajatus on ihan järjetön. Miksi nähdä vaivaa, maksaa kiinteistönvälittäjälle, kiinteistövero ja muut kulut ja järjestelyt, kun meillä on jo kaksi kelvollista asuntoa, joissa oikeasti voi elää?
Mutta eniten minua hämmästyttää, että vanhemmat ovat valmiita heittämään minut ulos siitä hyvästä, että olen itsenäinen.
Ehkä he vielä järkevöityvät ja lepyttävät ja sovimme riitamme, mutta juuri nyt en halua olla se, joka ottaa ensimmäisen askeleen. Heidän ratkaisunsa tuntuu turhalta ja veljeni myötäilee heitä, koska on nuori eikä ymmärrä kaikkien valintojen seurauksia. Minusta tuntuu, että vanhemmat tahallaan ajaa meidät toisiamme vastaan, jotta jonain päivänä riitelisimme perinnöstä ja myisimme kaiken pois heidän jälkeensä.
