Päivä, jona mummo meni naimisiin miehen pojan kanssa, joka oli jättänyt hänet alttarille.
Mun mummo on 89-vuotias ja onnistui juuri tekemään sellaisen spektaakkelin, ettei vastaavaa ole nähty täällä kylässä sitten sen legendaarisen juhlarahojen katoamisen. Täällä on vuosien varrella nähty kaikenlaista kummallista peruutettuja häitä, tappelut lakkiaisissa, joskus romahti koko kirkon katto… Mutta tämä tapaus, tämä ylitti kaiken.
Kaikki sai alkunsa, kun mummo tapasi vanhan herrasmiehen eläkeläiskerhossa.
Oikea herrasmies, rakas, mummo sanoi, kun suti vaaleanpunaista huulipunaa ylleen. Ja hän ajaa vielä autoa.
Mummo, se ukko on 91! Oletko varma, että hänen kannattaa enää ajaa?
Älä nyt viitsi, on sillä sentään auto.
Heidän romanssinsa roihahti hetkessä. Kolmen viikon päästä kihla olikin jo sormessa. No, oli se halpis-muovisormus, mutta elehän se tärkein on.
Menen naimisiin lauantaina, mummo ilmoitti perhelounaalla.
Äiti melkein tukehdutti itsensä hernekeittoon.
Lauantaina?! Sehän on viiden päivän päästä!
Aivan. Tässä iässä ei kyllä ole aikaa tuhlattavaksi. Entä jos kupsahtaisin perjantaina?
Häämekoksi löytyi helmenvalkoinen, sopivan sievä mutta ei mikään prinsessakrumeluuri. Varattiin seurakuntasali, tilattiin kermakakku, ja yksi serkuista askarteli kreppipaperista koristeet.
Sitten koitti suuri päivä. Mummo oli tyrmäävä: mekko yllään, helmikaulakoru aito, suvun perintöä ja sellainen hymy kasvoilla, jollaista en ollut nähnyt vuosiin.
Sali oli tupaten täynnä. Kevyt musiikki taustalla. Pappi selaa virsikirjaansa. Kaikki ihan tiptop.
Paitsi että sulhasta ei näkynyt.
Odottelimme kaksikymmentä minuuttia.
Sitten neljäkymmentä.
Tunnin jälkeen yksi serkuista lähti käymään ukon asunnolla.
Palasi yksin, naama kuin hautakivellä.
Sanoo, että ei pysty.
Sali kihisi. Mummo kalpeni.
Mitä tarkoittaa, että ei pysty?
Pelkää kuulemma. On liian vanha, voi sairastua ja olla taakkana. Parempi näin.
Mummo jäi istumaan valkoiset ruusut sylissä.
Sitten ovi auki. Sisään marssi noin 67-vuotias mies, tummassa puvussa, tukka harmaa mutta tuuhea, ilme kuin ukkospilvi.
Missä on morsian?
Ja sinä olet? joku sukulaisista kysyi.
Olen sen miehen poika, joka juuri nössöili ja jätti tämän naisen.
Kaikki olivat hoomoilasina.
Mies käveli mummon luo ja nosti lakkiaan.
Tulen pyytämään koko perheen puolesta anteeksi. Tämä oli anteeksiantamatonta.
Mummo katsoo miestä suoraan silmiin.
Minkä ikäinen olet, nuorimies?
Kuus-seitsemän.
Naimisissa?
Leski. Neljä vuotta jo.
Lapsia?
Kolme, kaikki aikuisia.
Töissä vieläkö käyt?
Eläkeläinen. On eläke ja pieni mökki.
Mummo mietti hetken. Nousi sitten tarmokkaasti kepin kanssa.
Kerro pois pelkäätkö sitoutumista, kuten isäsi?
En. Olin naimisissa 35 vuotta. Elämäni parasta aikaa.
Mitä ajattelet avioliitosta?
Paras asia, mikä ihmiselle voi tapahtua. Ja isäni teki elämänsä virheen, kun ei tarttunut tilaisuuteen.
Mummo silmäili miestä päästä varpaisiin ja kääntyi sitten meihin.
Sali on maksettu. Tarjoilut on maksettu. Pappikin on paikalla. Kakkuun meni iso tukku euroja…
Mummo, sinä et kai… aloitin minä.
Suostutko sinä?
Sali räjähti. Joku kiljaisi, toisen limppari lensi pöydälle, kolmas räpläsi kännykkää tajuamatta yhtään mitä tapahtuu.
Mutta minä… siis, te…
Sinä tulit puolustamaan kunniaani. Sitä paitsi olen jo hypännyt tähän mekkoon. En minä tätä kahdesti käytä! Joten kyllä vai ei?
Mies purskahti nauramaan kunnolla, koko sielustaan.
Edesmennyt vaimoni sanoi aina, että vielä teen jotain täysin hullua. Nyt se päivä koitti. Tehdään tämä.
Ja niin he tekivät.
Juuri siinä.
Pappi joutui istumaan tovin ennen kuin pystyi jatkamaan. Yksi serkuista vollotti niin, että meikit levisivät. Äiti ei tiennyt pitäisikö itkeä, nauraa vai pyörtyä.
Mutta he menivät naimisiin.
Juhlissa kakussa luki vielä alkuperäisen sulhon nimi, mutta paikattiin se teipillä ja kirjotin uuden nimen tussilla. Kysyin mummolta:
Oikeastiko menit naimisiin tyypin kanssa, jonka tunnet kaksi tuntia?
Mummo loisti.
89-vuotiaana ei ehdi pitkää tapailla. Hänellä on hyvät käytöstavat, hyvä eläke, sappikin vielä tallella. Luuletko että jättäisin tällaisen tilaisuuden käyttämättä?
Mutta hän on 22 vuotta nuorempi!
Juuri niin. Hänhän elää minut vanhaksi asti. Ja joku tarvitsee katsella mun kissoja.
Kolme viikkoa myöhemmin se hylkääjä yritti soittaa ja pyytää anteeksi. Uusi puoliso vastasi ja mittasi välittömästi luurin.
Kävi ilmi, että uusi ukko kokkaa mummoa paremmin (ei myönnä sitä ikinä), tanssii hyvin ja kuljettaa mummoa kaikkiin tutkimuksiin vanhalla mutta priimakuntoisella Volvolla.
Eilen näin heidät puistossa. Mies työnsi mummon pyörätuolia ja mummo torui:
Rauhallisemmin! Tämä ei ole mikään Formula 1!
Niin kuin haluat, valtijattareni.
Ex-sulho lähetti pelästään häälahjaksi tehosekoittimen. Mummo päätti, että se on hyödyllisempi muille ja lahjoitti sen bingon palkinnoksi.
Sanokaapas nyt millainen mummo menee naimisiin sen miehen 67-vuotiaan pojan kanssa, joka jätti hänet alttarille ja millainen poika menee naimisiin naisen kanssa, josta piti tulla hänen äitipuolensa viisi minuuttia sitten?
