Se hetki, kun ymmärsin, että siskoni menee naimisiin ex-mieheni kanssa.
Olin ollut naimisissa seitsemän vuotta. Olimme rakastuneet nuorina ja rakentaneet yhdessä kodin ostimme huonekalut, järjestimme elämämme, kaikki vaikutti tavalliselta. Kaikki kuitenkin loppui, kun sain tietää, että hänellä oli toinen nainen. Löysin viestejä, outoja menoja, jatkuvia tekosyitä. Kun otin asian puheeksi, hän myönsi kaiken. Sanoi suoraan, ettei ollut enää onnellinen. Erosimme. Olin täysin rikki, vetäydyin en vain hänestä vaan myös koko perheestäni. Muutin Ruotsiin, katkaisin kaikki yhteydet.
Niiden vuosien aikana en tiennyt hänen elämästään mitään. Olin blokannut hänet. En halunnut kuulla hänestä. Perheeltänikään ei tullut sanaakaan. Oletin, ettei hän enää kuulu heidän elämäänsä.
Palasin Suomeen ja aloin vähitellen olla taas yhteydessä läheisiini syntymäpäivillä, sukujuhlissa, puhelimessa silloin tällöin. Kukaan ei maininnut mitään poikkeavaa. Ei mitään, mikä olisi valmistanut minut tulevaan.
Minulla ja siskollani, Oona, on ollut aina sellainen “ihan ok” -suhde, mutta emme oikeastaan koskaan olleet läheisiä. Juttelimme, mutta emme jakaneet sydämen asioita.
Kolme kuukautta sitten Oona soitti ja sanoi haluavansa tavata. Näimme eräässä kahvilassa. Hän oli selvästi hermostunut. Sanoi, että menee naimisiin ja haluaisi minut kaasonaan.
Kysyin, kuka on sulhanen. Hän vaikeni hetken. Sitten sanoi nimen.
Se oli ex-mieheni, Joonas.
Pyysin häntä sanomaan sen uudelleen. Hän toisti. Sitten hän selitti, että he ovat olleet yhdessä kaksi vuotta. Kaksi vuotta. Se tarkoitti, että heidän suhteensa oli alkanut heti eroni jälkeen. Eli hän ei ollut vain korvannut minut, vaan siirtynyt suoraan siskooni.
Kysyin, tietääkö perhe. Oona sanoi “kyllä”. Aluksi oli ollut outoa, mutta kaikki olivat tottuneet. Että Joonas on taas osa perhettä nyt hänen puolisona. Ja että minulle ei ollut kerrottu, koska “ei tiedetty miten”, viitaten mun “surullisiin aikoihini”.
Samana päivänä keskustelin äitini kanssa. Hän vahvisti että kaikki olivat tienneet. He olivat tehneet tietoisen päätöksen olla kertomatta minulle, ettei tulisi riitaa. Äiti pyysi minua olemaan “aikuinen” eikä aiheuttamaan perheriitaa. Sanoi, että häitä jo suunniteltiin ja kaikki halusivat välttää draamaa.
Sanoin ei kaasoksi ryhtymiselle. Enkä edes luvannut tulla häihin.
Sen jälkeen yhteyteni perheeseen on ollut lähes olematon. Häät pidetään. Siskoni on yhä hänen kanssaan.
Ja nyt perheeni mukaan minä olen se kypsymätön.
Voiko se olla totta? Olenko oikeasti?
