LOPUUTON RAKKAUS
Pekka aikoinaan meni naimisiin yhteisymmärryksessä ja taivaallisessa rakkaudessa. Vuosien myötä rakkaus, ensin hennosti tihkuen, sitten puroina, alkoi valua ulos Pekan perheestä. Tyttären syntymäkään ei pysäyttänyt vuotoa. Päinvastoin, rakkauden virta laajeni ja syveni, muuntuen leveäksi joeksi. Pekan rakkaus hajosi lyhyisiin seikkailuihin, ohimeneviin hurmauksiin ja alati uusiin ihastumisiin
Pekka ei osannut, eikä halunnut kuulua yksin vaimolleen. Hän hurmasi naiset miehisellä viehätyksellään, röyhkeydellään ja ties millä salaperäisellä voimalla. Pekka jakoi tyhjentymätöntä hellyyttään kaikille: solakoille ja pyöreille, vaaleille ja tummille, iloisille kuin sumuisille, niin avioliiton kahleissa kuin vapaata onneaan etsien. Naiset vastasivat hänelle lämmöllä.
Vaimo Sirpa osasi olla näkemättä mitään. Ainakaan moitteita tai naisellisia kohtauksia Sirpalta ei kuulunut. Ja sitä paitsi, Pekka ei koskaan unohtanut antaa vaimolle huomiota.
Kuitenkin kerran tuo kuohuva rakkauden virta pysähtyi, kun eteen saapui outo nainen Jemina. Jemina hurmasi Pekan kauneudellaan ja älyllään! Hänen kanssaan ja vain hänen kanssaan (jos Sirpaa ei lasketa) Pekka vietti kaiken vapaa-aikansa. Jemina oli naimisissa, tosin ehti välillä erota muutaman kerran. Pekka oli Jeminan maailmassa raikas tuulenvire ja kokonaista toinen todellisuus. Se suhde kesti kolme vuotta.
Huomautettakoon, että Pekalla oli tytär, jonka nimi oli Kerttu. Lukiosta valmistuttuaan Kerttu lähti opiskelijavaihtoon Yhdysvaltoihin. Synnyin-Suomeen hän ei enää palannut. Hän meni naimisiin amerikkalaisen kanssa Helsingin siskokaupungissa Los Angelesissa. Lapsettoman sijasta hän sai kolme naskalia. Huolia riitti. Hän kutsui avuksi vanhempansa. Kertun miehellä oli vain isä, Michael nimeltään. Äiti oli kuollut.
Pekka ja Sirpa lensivät tyttären luo. Kahden vuoden ajan he hoitivat lapsenlapsia Kalifornian auringossa. Sitten Pekka alkoi valmistella paluutaan kotisuomeen. Sirpa oli kummissaan miksi lähteä? Pekka ei selitellyt mitään, vaan suuntasi kotimaahan ja heti Jeminaa tapaamaan.
Tässä ollaan! Elämä ilman sinua ei ole mitään! Sano vain sana, jään heti! Sait minut valtaasi, Jeminani!
Pekka, unohditko, että olen naimisissa? Ilo nähdä sinut, mutta siihen se jääkin…
Pekka ei ollut valmis vastaanottamaan kipeää torjuntaa. Nöyryytettynä hän palasi takaisin perheensä luo Los Angelesiin. Kotona vaimo oli järjestänyt yllätyksen.
Tiedätkö, Pekka, Michael ja minä päätimme yhdistää elämämme. Ethän sinä voi moittia minua? Annan sinut vapauteen, voit lähteä. Hoidamme lastenlapset ilman sinua. Mitäpä sinä voisitkaan heille opettaa sanoi Sirpa ilkikurisesti.
Sinä tiesit kaikesta? kysyi Pekka varautuneena.
Tottahan toki! Huolehtivia ihmisiä riittää, Sirpa hymähti ja sihisti silmät voittoisasti.
Pekka palasi kotitaloonsa Lahteen, takaisin Suomeen. Ja kohta Jeminaa tapaamaan.
Joko muutit mieltäsi, Jeminani? Yhdistyttäisiinkö viimein? kysyi Pekka toiveikkaana.
En todellakaan! Sinä se painuit Amerikkaan ja nyt luulet minun odotelleen? Tiedätkö kuka minut auttoi ulos masennuksesta? Vihje: oma mieheni! Pekka, kaikki on nyt lopussa, Jemina vastasi.
Torjuttu aviomies ja rakastaja palasi kotiin, sulki oven ja pysyi poissa pihalta kolme päivää.
Silloin ovelle kolkutettiin. Kynnyksellä seisoi nuori nainen.
Hei, setä Pekka! Etkö muista minua? Olen Kerttusi ystävä. Miten Kertulla menee? naisvieras virnisti ja punehtui.
Ihan hyvin. Oletko Maijaliisa? Kyllä minä muistan, Pekka sanoi välinpitämättömästi ja haukotteli.
Pekka-setä, sattuisiko sinulla… olemaan suolaa? Ollaanhan naapureita, nainen rohkaistui.
Pekka tarkasteli tytön ystävää paremmin. Hento ja viehättävä.
Astu peremmälle, Maijaliisa. Järjestetään kahvit, Pekka touhusi.
Voi Pekka-setä! Olen rakastanut sinua pienestä asti. Olet ollut ihanteeni! Tosin ehdin mennä itsekin naimisiin, mutta olithan koko ajan muidenkin kanssa… Mutta minä olen sinnikäs! Odotin vuoroni!
Pekka 56 vuotta, Maijaliisa 33.
Nuorta perhettä odottaa perheenlisäys…
