Meidän siskontyttömme Eerika oli vasta kolmetoista, kun lähetimme hänet mummolaan parin viikon lomalle. Aluksi Eerika nautti ajastaan mummonsa luona ja heillä sujui kaikki todella mukavasti yhdessä. Mutta vuosien vieriessä Eerika kasvoi, ja kylän rauhallinen tunnelma alkoi käydä vähän tylsäksi. Häntä alkoi kaivata kavereitaan, leffateatteria ja kaikkia niitä harrastuksia, joita vain kaupungissa riittää. Ja kun Eerika sattui vielä olemaan mummonsa ainoa lapsenlapsi, hänen vierailunsa toi nimittäin sitä kaivattua iloa mummon arkeen.
Eräänä päivänä Eerikan isä Pasi vei hänet mummolaan Ouluun, juuri silloin kun Eerikan äiti, Päivi, synnytti perheen toisen lapsen. Niinpä he ajattelivat, että tytölle olisi hyväksi hengähtää maaseudun raikkaassa ilmassa ja viettää laatuaikaa mummon kanssa. Samalla Eerikan vierailu helpotti taloudellisesti mummon arkea, kun vävykin laittoi tilille vähän euroja Eerikan menoja varten.
Aluksi mummolla ei ollut mitään ajatusta siitä, että Eerikan pitäisi osallistua talon töihin hän iloitsi vain seurasta. Oli mukavaa, kun oli joku, jolle höpöttää päivän sattumista ja muistella menneitä. Mutta ajan mittaan Eerika alkoi osoittaa vähän prinsessavaatimuksia ja valittelua. Hän tiesi, että isä siirsi euroja mummon käyttöön Eerikan tarpeita varten ja odotti vain parasta palvelua sekä herkkuruokaa.
Valitettavasti homma meni vähän pieleen, kun Eerika raivostui kaiken draaman päätteeksi siitä kun joku oli syönyt hänen voisilmäpullansa. Hän syytti yhtä sukulaista, joka asui mummon luona, että tämä oli ahminut pullan. Soppaan tuli lisää vettä, kun Eerikan isä joutui ajelemaan Ouluun selvittelemään asiaa. Erimielisyydet ja nuoren neidin kiukunpuuskat aiheuttivat jännitteitä perheessä, ja lopulta päätettiin, että Eerika ei enää lähtisi mummolaan.
Tämä päätös harmitti mummoa valtavasti. Hän arvosti yhteistä aikaa lapsenlapsen kanssa, ja vaikka välillä olikin erimielisyyksiä, Eerikan seura oli mummolle tärkeää. Mutta niin se elämä muuttui ja vierailut jäivät eikä sitä voisilmäpullaa enää kukaan unohtanut.
