Astuessasi ulos vankilan portista, kylmä tuuli iskee kasvoillesi. Lokakuinen sade ropisee Jyväskylän hiljaisille kaduille. Kävelet vanhalle puutalolle, jossa mummosi asui. Oven takana odottaa arvaamaton kohtalo.
Kun astut sisään, huoneistoa leijuu savun ja märän koivupuun tuoksu. Lattia narahtelee alla. Yllättäen näet pienen tytön kyyhöttävän takan äärelläpidellen sylissään nyyttiä, jonka sisältöä hän salaa maailmalta.
Miesten raskaat askeleet kahmaisevat läpi särkyneen ulko-oven. Sonni-kenkien pohjissa on suomimudat. Selkäsi takana kuiskahtaa Eelin pelokas henkäys.
Kaikkea muuta kuin selvin päin oleva johtaja naurahtaa, vilkuillen oranssia vankilavaatettasi: Uusi vahtikoira talossa? hän ivaa.
Seisot lujana, äänesi muuttumattomana: Tämä ei ole teidän kotinne. Häipykää täältä.
Salama valaisee pihan vanhoja mäntyjä. Mies ei peräänny. Toinen hänen mukanaan säikäyttää Eelin pahanpäiväisesti.
Siirtäkää hänet syrjään, karjaisee johtaja. Tytön äiti on meille velkaa.
Muistat mummosi sanat pelotta elämisestä. Kun johtaja astuu lähemmäs, toimit salamannopeasti: liukas lattia antaa sinulle tilaisuuden puskea hänet ruokapöytään.
Toinen yrittää tarttua, mutta työnnät hänet seinää vasten. Juokse, kuiskit Eelille. Hän livahtaa takaoven kautta.
Johtaja vetää puukon esiin. Kierrät hänen kätensä nopeasti ja tiputat terän lattialle. Veri sekoittuu sateen valumaan veteen. Muut miehet vetäytyvät, retuuttaen johtajaa mukanaan kohti mustaa rekka-auton hytin varjoa.
Löydät Eelin tuttavallisen omena-vanamain puun alta ja tuot hänet takaisin taloon. He tulevat varmasti uudelleen, tyttö kuiskaa pelosta täristen.
Tulevat, vastaat lempeästi. Mutta silloin meillä on suunnitelma.
Telkeätte kaikki ovet, ja lupaat suojella häntä kaikin keinoin.
Illan hämärässä yksi vanha lattialauta naksahtaa. Katselet sen alle ja löydät rautalaatikon täynnä kirjeitä, seteleitä sekä todisteita siitä, että Arto Saloma uhkaili mummoasi maatilasta.
Eeli tunnistaa kuvan katseessaan kauhu: Se on se mustan pakettiauton mies.
Naapuri nyökkää ja kertoo varmistaneensa, että Saloma oli vienyt mummosi useita kuukausia sitten.
Seuraavana aamuna tapaat kirkonmäellä pastori Tuomon, joka ojentaa sinulle paperittodisteet Saloman petoksista. Hän ohjaa sinut suoraan toimittaja Saana Kosken luo Helsinkiin.
Eeli kulkee kanssasi; lähdette kylästä vanhalla pakettiautolla. Mustat Volvot seuraavat, mutta tieltänne ei löydy pysäyttäjiä.
Helsingin keskustassa tapaat Saanan kiireisessä kahvilassa. Hän käy dokumentit läpi ja katsoo vakavana: – Tämä on vaarallisempaa kuin arvasitkaan.
Eeli kirjoittaa muistiin kaikki nimet, jotka yhdistävät Saloman ei vain maatilavaltaan vaan myös synkkiin ihmiskauppakytköksiin.
Saana tekee ratkaisun: toimittava on heti, ennen kuin Saloma ehtii reagoida.
Yön pimeydessä toimit Saanan ja valokuvaajan kanssa vanhalle satamavarastolle. Eeli jää piiloon autoon. Pian kymmenen keskusrikospoliisin agenttia murtautuu ovelle.
Livahtatte sisälle, löydätte Else-nimisen naisen kahlittuna ja kohtaatte Saloman kasvotusten.
Kaikki muuttuu kaaokseksi, mutta agentit syöksyvät sisään ja pidättävät Saloman. Else ja Eeli tärisevät turvassa.
Poliisiasemalla yksi agenteista kertoo hiljaa, että sinut aikanaan lavastettiin Saloman verkoston toimesta.
Viikkojen kuluttua Saanan tutkinta paljastaa koko verkoston. Sen koneisto kaatuu.
Palaat takaisin kotikylään. Nyt siellä puhutaan ääneen. Marianna löytyy ehjänä, Joonas pidätetään. Eeli anoo saada jäädä, Else ottaa tytön huolehtiakseen.
Kuukaudet vierähtävät. Talo ja puutarha kohoavat jälleen eloon. Eräänä iltana Else sanoo hiljaa:
Et voi saada menettämääsi aikaa takaisin. Mutta voit itse päättää, minne tästä jatkat.
Katsot kunnostettua taloa ja vastaat varmoin sanoin:
Enää täällä ei vaieta, eikä yksikään lapsi jää varjoihin.
Ja sinä alat vihdoin elää oikeasti.
