Minä ja aviomieheni suuntasimme lomalle järven rannalle. Olemme jo useana vuonna viettäneet kesäloman ystäväporukalla, matkaten omilla autoillamme. Olemme hieman luonnonlapsia; valitsemme sopivan järven poukaman ja pystytämme teltat omille paikoillemme. Päivisin pulikoimme vedessä, otamme aurinkoa ja laittaudumme ruoanlaittopuuhiin. Iltaisin, kun hämärä laskeutuu, laulamme kitaran säestyksellä nuotion ympärillä ja siemailemme lasin kuivaa valkoviiniä.
Tänä vuonna seuraamme liittyi kälyni Elna. Hän tuli mukanaan kaksivuotias poikansa. He asettuivat meidän ja anoppini telttoihin ottaen tai jättäen, sillä muita vaihtoehtoja ei ollut.
Valitettavasti annoimme suostumuksemme vähän liian helposti. Jälkikäteen voi jo sanoa, ettei lapsesta ollut huolta, vaan Elnasta. Hankaluudet alkoivat jo matkalla. Elna vaati taukoa lähes tunnin välein; hänen piti päästä oikomaan selkäänsä, koska oli niin väsynyt. Siksi saavuimme perille vasta kun ystävämme olivat asettuneet rauhassa leiriin ja ehtineet jo pulahtaa uimaan. No, me pääsimme kuitenkin lopulta paikalle.
Siitä alkoi toinen osuus. Kälyni sai kohtauksen: Ei kai täällä oikeasti asuta!
Miksi ei? Mehän kerroimme, että olemme menossa retkeilemään, sanoin.
Luulin, että retkeileminen tarkoittaa vain oman majapaikan etsimistä, ei teltassa nukkumista, Elna parahti.
Miksi ihmeessä luulet, että kannoimme mukanamme makuupussit ja teltat, mutisi mieheni.
Luulin, että te vain harrastatte telttailua, hän vastasi hieman loukkaantuneena.
Lopulta meidän täytyi vuokrata Elnalle huone mökkikylästä. Sitten veljeni joutui hakemaan siskonamme meille mökille ja viemään hänet illalla takaisin. Eikä siinä kaikki: Elnan piti päästä kahvilaan ja torille, ja lisäksi jonkun piti valvoa poikaa sillä välin kun hän itse lepäili rankan elämän jälkeen.
Kaikki meistä auttoivat pojan hoidossa. Poika ei ollut yhtään hankala; hän leikki muiden mukana, polski järvessä, söi kaiken mitä annettiin ja nukkui tyytyväisenä teltassa päivälläkin toisin kuin äitinsä. Ensi vuonna jätämme Elnan kyllä kotiin, mutta jos meille suodaan mahdollisuus, ottaisimme mieluusti pojan mukaamme. Hän on todellinen päivänsäde.
Loma opetti meille, että joskus ihmiset ympärillämme tekevät reissun raskaammaksi, mutta lapset osaavat yllättää positiivisesti. On tärkeä osata nauttia yksinkertaisista asioista ja löytää iloa luonnosta sekä hyvästä seurasta.
