Kuule, mun pitää kertoa sulle eräs tarina, joka on ihan kuin saunassa syntynyt tilitys ystävälle. No, kaikki alkoi siitä, että Jari meni naimisiin Annin kanssa ihan vain näyttääkseen exälleen, ettei kärsi, vaikka Tinja jätti hänet.
Jari ja Tinja seurusteli melkein pari vuotta. Jari rakasti Tinjaa aivan päättömästi, oli valmis kantamaan tätä vaikka käsivarsillaan ja tekemään mitä vain hänen puolestaan. Hän ajatteli, että kohta tässä ollaan jo menossa naimisiin. Mutta Tinja ei ollut niin tohkeissaan:
Miksi meidän pitäisi nyt naimisiin? En ole vielä saanut tutkintoani valmiiksi ja sun firmalla ei mene ihan hurjasti. Ei ole mitään kunnon autoakaan eikä omaa asuntoa. Henna nyt totta kai on mun paras ystävä, mutta aamuisin keittiöllä kyttääminen ei kiinnosta. Jos et olisi myynyt sitä kotitaloa, siellä olisi voinut asua.
Kyllähän Jaria se aina vähän harmitti. Mutta totta Tinjalla oli omalla tavallaan. Jari asui siskonsa kanssa vanhempien vanhassa kämpässä ja oli juuri aloittelemassa firman pyörittämistä. Kuka olisi silloin tiennyt, että perheyritys jää nuoren huoleksi, ennen kuin edes paperit olivat kädessä? Jari painoi hommia täysillä, että saisi sekä bisnekset lentoon, että itsensä ulos yliopistosta.
Talo myytiin yhteisestä päätöksestä Hannan kanssa. Yhteistyössä hoidettiin perintöasiat, olihan molemmat opiskelijoita Jari viimeistä vuotta, Hanna kolmatta. Talo maksoi kaikki velat pois, osa laitettiin firmaan ja jotain jäi vielä sukanvarteen.
Mutta Tinja halusi elää tässä hetkessä, eikä odottaa jotain utuista tulevaisuutta. Helpompihan sitä on sanoa, kun asuu vanhempien helmoissa. Kun olet yhtäkkiä perheen pää ja pikkusiskon tuki sekä turva, alat miettiä asioita vähän toisin. Kun hommat lähtee rullaamaan, tulee auto, koti ja piha siinä samalla.
No, eipä Jari mitään pahaa odottanut. Kerran oli sovittu elokuvatreffit; Tinja oli sanonut, ettei tarvi hakea mikä oudoksutti, kun Tinja inhosi busseja. Jari odotti pysäkillä ja katseli mihin Tinja tulee, ja kohta tämä ajoi paikalle hienolla autolla.
Anteeksi, mut me ei voida enää olla yhdessä. Mä meen naimisiin, hän sanoi ja lykkäsi Jarille jonkun kirjan käteen ja hävisi autoon.
Jari seisoi hetken siinä, ihan järkyttyneenä. Mitä voi tapahtua kolmen päivän aikana, kun ei ollut edes kaupungissa?
Hanna näki heti veljestään:
Tiesitkö jo?
Jari vain nyökkäsi.
Se löysi jonkun rikkaan veijarin. Naimisiin parin viikon päästä. Kutsui mut kaasoksi. En lähde! Onpa törkeä pyöritti sun selän takana juttuja.
No, ota rauhassa, lohdutti Jari siskoaan ja silitti päähän kuin pikkulasta.
Hän linnottautui melkein päiväksi huoneeseen. Hanna huuteli oven takaa:
Tuutko ees syömään? Paistoin lettuja.
Iltaan mennessä Jari tuli ulos, silmät paloivat.
Pue päälles, sanoi hän Hannalle.
Mitä sä meinaat?
Menen naimisiin ensimmäisen tielle osuvan kanssa, joka suostuu.
Älä nyt höpsi, Hanna yritti vielä järki puhua. Sä et leiki vaan omalla elämälläsi.
Mutta Jaria ei pidätellyt mikään.
Jos et tuu mukaan, meen yksin.
Puistossa käveli paljon väkeä. Yksi tyttö pyöritti sormea ohimolla, kun Jari teki tarjouksen, toinen loikkasi karkuun, mutta kolmas katsoi silmiin ja nyökkäsi.
Mikäs sun nimi on?
Anni, vastasi uusi tuttavuus.
Mennään juhlistamaan sanoi Jari ja vei Annin ja Hannan kahvilaan.
Pöydässä oli vähän vaivaantunut tunnelma. Jaria velloi vielä kostofantasiat. Hän päätti, että oma hääpäivä on myös 25. päivä, sama kuin Tinjalla.
Varmaan on joku aito syy siihen, miksi teet näin, Anni sanoi lopulta. Jos tämä oli vain päähänpisto, ei haittaa, mä lähden.
Et mihinkään. Lupasit jo. Huomenna mennään jättämään hakemus maistraattiin ja sitten sun vanhemmille esittäytymään.
Jari virnisti vielä: Ja kai nyt ollaan sinut.
Koko kuukausi ennen häitä meni tiiviisti yhdessä, tutustuen ja puhuen.
Kerrotko miksi oikeasti? Anni kysyi kerran.
Jokaisen kaapissa on luurankoja, Jari väisti.
Kunhan ne ei hyppää esiin, Anni hymyili.
Miksi sä lähdit mukaan?
Kuvittelin itseni prinsessaksi, jonka kuningas isä naittaa ensimmäiselle vastaan tulevalle. Tarinoissa ne elää onnellisena elämänsä loppuun. Halusin kokeilla, pitääkö paikkansa.
Totuus oli monimutkaisempi. Annin suuri rakkaus oli jättänyt jälkeensä särkyneen sydämen ja vähän kadotettuja säästöjä. Mutta hän oppi huomaamaan ihmisistä, mikä on totta ja mikä pelkkää pintaa. Anni tiesi, ettei etsi ketään erityisesti, mutta hän tarvitsi rinnalleen itsevarman, harkitsevan miehen, joka tekee päätöksiä. Jarin päättäväisyys teki vaikutuksen. Jos Jari olisi ollut liikkeellä kavereiden kanssa, Anni olisi mennyt ohi.
Mikä satuprinsessa sä sitten oot mietti Jari Hilja vai Satu vai vaikka Sammakkoprinsessa?
Suutele, niin saat selville, Anni nauroi.
Mutta ei siinä ollut suudelmia eikä muutakaan.
Jari hoiti häävalmistelut, Annin piti vain valita vaihtoehdoista. Hääpuku ja huntukin Jari ei antanut kenenkään muun hoitaa.
Tulet olemaan kaunein, hän hoki.
Maistraatissa tuli sitten vastaan Tinja ja tämän sulhanen. Jari veti hymyn kasvoille:
Onnea teille! Hän kietaisi Tinjaa poskelle ja toivotti onnea lompakon kanssa.
Älä ala pelleillä, Tinja sähähti.
Hän mittaili Annia päästä varpaisiin tyylikäs, upea nainen, seisoi kuin kuninkaallinen. Tinja jäi toiseksi kaikessa. Kateus kalvoi. Jari palasi Annin luo.
Kaikki ok, sanoi hän vähän teeskentelevästi.
Ei ole liian myöhäistä perua, Anni kuiskasi.
Ei tässä enää peruta. Pelataan peli loppuun, Jari sanoi.
Vasta vihkisalissa, kun Jari katsoi Annin surumielisiin silmiin, hän tajusi mitä oli mennyt tekemään.
Mä teen sut onnelliseksi, hän lupasi ja uskoi sen itsekin.
Siitä alkoivatkin sitten tavalliset perhepäivät. Hanna ja Anni ystävystyivät, ja yhteistyö sujui: temperamenttinen Hanna oppi hillitsemään itseään, ja Anni hoiti kotia kuin luonnostaan, ohjaili tiedostamatta kaikkia.
Koska Anni oli loistava talousihminen ja tunsi verotuskuviot, raha-asiat laitettiin nopeasti kuntoon. Puolen vuoden päästä perustettiin toinen liike; vähän sen jälkeen porukka alkoi tehdä kevyitä remppoja kylkeen. Bisnes kasvoi vauhdilla.
Anni oli oikea viisas nainen loihti asiat niin, että Jari itsekin uskoi keksineensä ideat. Kaikki vaikutti hyvältä, mutta Jari kaipasi silti sitä raastavaa tunnetta, joka Tinjan kanssa oli ollut nyt kaikki oli rauhallista, ennalta arvattua.
Tämä on sitä arkea, joka imaisee mukanaan Jari mietti Mutta enhän mä oikeasti rakasta Annia.
Annin ansiosta firma meni uusiin sfääreihin, alettiin rakentaa avaimet käteen -omakotitaloja ja ekana rakennettiin tietty oma talo.
Mitä paremmin bisneksellä meni, sitä enemmän Jari mietti Tinjaa. Jospa olisit nähnyt, millä autolla mä ajan, tai mikä palatsi meillä on! Jari ylpeili. Mutta ajatukset kiersivät kehää.
Anni huomasi, ettei Jari ollut onnellinen. Hän yritti voittaa Jarin sydämen, mutta tiesi, ettei sydäntä voi pakottaa. Ei kaikki sadut ole totta, ajatteli Anni mutta toivoi silti parempaa, olihan hänen nimensäkin jo lupaus.
Hanna huomasi saman:
Menetät enemmän kuin saat, varoitti hän, kun näki Jarin Tinjaa stalkkaavan somessa.
Älä sotkeennu! Jari tuhahti.
Hanna katsoi synkkänä:
Olet hölmö. Anni oikeasti rakastaa sua, ja sä leikit!
Ei tässä tartte pikkusiskon ohjeita, Jari kiehui.
Tinja kertoi viestissä, että elämä meni pieleen: mies oli heittänyt pihalle, korkeakoulu jäi kesken, ei löydy järkevää työtä, asuu nyt vuokrakämpässä Turussa.
Jari mietti muutaman päivän: lähteäkö vai ei? Kun Anni sattui olemaan viikon mummolassa hoitamassa sairasta mummoa, houkutus kasvoi. Jari päätti mennä.
Helsinkiin lensi kuin siivillä, pää täynnä haaveita. Käytäntö oli toinen.
No terve pitkästä aikaa, tuli Tinja heti kaulaan kiinni.
Epämiellyttävä haju otti sieraimiin. Jari vetäytyi vaistomaisesti.
Ihan sama, katsovatko, Tinja nauroi.
Lyhyt hame, halpa meikki, pistävät hajusteet Ei pärjännyt yhtään Annille: Oli se ennenkin tällainen. Miksen huomannut?
Rahat vois auttaa, kyllä mä palkitsen, julistaa Tinja muka viettelevästi.
Jari ei meinannut päästä oikeen irti koko naisesta.
Sori, mun täytyy mennä, Jari nousi pöydästä.
Tuu vielä myöhemmin?
Tuskinpa, ja Jari nyökkäsi tarjoilijalle. Lasku kiitos.
Mä haluaisin vielä olla täällä, Tinja naukui.
Antakaa tälle summalle saakka olla täällä, Jari antoi ison setelin ja lähti.
Kotiin ajoi kuin hurmiossa.
Mä oon kyllä idiootti, sätti itseään. Oikeassa oli Hanna, miksi piti mennä?
Mutta mä en koskaan sanonut vaimoa Anniksi, mietti Jari. Ei ole ketään läheisempää mulle kuin hän.
Käänsi auton sivutielle ja ajoi parikymmentä kilsaa maalle.
Viikko on liian pitkä. En selvinnyt edes kahta päivää ilman sua, hän sanoi, kun Anni juoksi häntä vastaan mummolan pihalla.
Mokoma hullu mies Anni nauroi kyynelsilmin.
Annin mun rakkain, kuiskasi Jari ja molempien päät pyörivät onnesta.
