Tänään, Saara koki ikävän tilanteen työssä. Omenaviipale lensi häntä kohti yllättäen. Asiakkaat, kollegat, myymäläpäällikkö sekä toimitusjohtaja kaikki näkivät tapahtuman.
“Ulkoisesti nainen ei olisi voinut vaikuttaa sopimattomalta”, totesivat asiakkaat. Nainen, joka heitti tämän loukkauksen Saaran suuntaan, näytti huolitellulta: hänellä oli siisti jakkupuku, vasta laitetut hiukset sekä tyylikäs manikyyri. Korkokengät hohtivat uutuuttaan. Mitä oli tapahtunut? Myymälän väki oli tavannut kyseisen naisen viimeksi pari kuukautta sitten. He olivat ehtineet oppia hänen tapansa silloin hän vietti viisi tuntia uuden mekon valinnassa.
“Olette kaikki niin laiskoja ja huonosti kasvatettuja”, hän huusi viimeksi. Kuitenkaan kukaan ei ollut epäkohtelias, hän osti mekon ja lähti. Asia jäi siihen. Tällä kertaa hän palasi ja halusi palauttaa mekon. Syyksi olisi voinut luulla, että vaatteessa oli jokin vika mutta ei. Hän oli käyttänyt mekkoa kaksi kuukautta, kyllästynyt sen väriin ja päättänyt palauttaa sen, vaikka palautusoikeus oli jo aikaa sitten päättynyt. Saara kieltäytyi kohteliaasti hänen pyynnöstään. “Hyvä on, tehkää palautus, muka vian vuoksi”, ehdotti nainen. “Valitettavasti se ei onnistu, koska mekossa ei ole ilmeistä vikaa. Jos haluatte, voimme lähettää sen tarkastukseen”, Saara vastasi. “Minulla ei ole aikaa moiseen. Sopiiko, että merkitsette tuotteen vialliseksi?” nainen korotti ääntään. “Ymmärrän, mutta emme voi merkitä tuotetta vialliseksi ilman tarkastusta.” “Pitääkö minun matkustaa ulkomaille vai?” Saara ei ymmärtänyt mitä nainen tarkoitti. Nainen jatkoi kiihtyneenä, lopulta huutaen. Myymäläpäällikkö astui ulos toimistostaan, kuullen tilanteen.
“Mitä täällä tapahtuu?”, hän kysyi. “Oletteko johtaja? He eivät palauta rahojani!” “Voitteko kertoa ostopäivän?” “Miksi teitä kiinnostaa päivämäärä? Tuote on viallinen, siinä on tahra!” “Kyllä, siinä on tahra, mutta emme voi palauttaa rahojanne ilman tarkastusta. On tärkeää tietää, oliko tahra jo ostettaessa”
“Täysi huijaus, epärehellisyyttä joka paikassa!” nainen huusi toimitusjohtajalle. Saara vastasi jälleen: “Valitan, mutta käytitte mekkoa kaksi kuukautta, tahrasitte sen ja nyt haluatte palauttaa. Emme voi jakaa ilmaisia vaatteita tai tarjota uutta mekkoa tilalle.” Silloin Saaraa osui omenaviipale. Kukaan ei huomannut, mistä nainen sen nappasi. Saara koki syvän loukkauksen ja päätti lähteä työpaikalta. Tunteet kävivät kuumina ja nainen riiteli edelleen sekä myymäläpäällikön että toimitusjohtajan kanssa.
“Palautetaan rahat ja annetaan hänen mennä”, ehdotti myymäläpäällikkö. “Ei”, sanoi toimitusjohtaja, joka yleensä pyrki sovittelemaan kiistoja, “emme tanssi hänen pillinsä mukaan. Hän tuli tänne huijaamaan, emme anna periksi hänen manipuloinnilleen.” Lopulta toimitusjohtaja soitti poliisit paikalle.
Tämän episodin jälkeen Saara jäi pohtimaan, miten tärkeää on toimia reilusti ja pitää kiinni arvoista, vaikka työssä joskus kohtaisi epäoikeudenmukaisuutta. Rehellisyys ja kunnioitus vievät lopulta pidemmälle kuin hetkellinen voitto ne rakentavat luottamusta ja hyvää yhteistä ilmapiiriä.
